Minä kuljen tuttua polkuain,suopursujen tuoksu niin huumaa, -sydän, hiljaa hetkinen rinnassain! Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon,suosilmät niin vietellen läikkyy -en tule, en tule, mun kiire on:mulle toiset silmät väikkyy.
Vie polkuni järven pohjukkaan läpi nukkuvan kylän laidan, siellä harmaa veräjä raollaanon keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa ilo, onni ja unhon huuma,sua odottaa, sua odottaasinä sydän rauhaton, kuuma.
V.A. Koskenniemi
