Oltiin taas Wallun ja kavereitten kanssa Luukissa retkeilemässä. Treffattiin klo 11 aikaan parkkiksella ja lähdettiin siitä tarhalle, jotta koirat saivat päästellä liikoja höyryjä ulos ennen varsinaista lenkkiä. Minä lenkkeilin tuon ajan Wallun kanssa kävelyteitä, koska en uskaltanut päästää Wallua noin suuressa laumassa riekkumaan, ettei sattuisi haavereita kenellekkään.
Siinä Wallun kanssa käyskennellessämme tarhalle oli menossa myös kaksi naista pienen tiibetinspanielin kanssa. Naiset menivät portista sisään puhumatta tai kysymättä mitään ja päästivät “karvapalleronsa” vapaaksi, kun siellä samaan aikaan kirmasi seitsemän wiipotinta. Onneksi Little huomasi ja osa koirista saatiin kiinni, vain Jalo lähti ajamaan tuota pikkukoiraa. No onneksi mitään ei sattunut, mutta…
Tarhalta lähdettiin sitten taas käyskentelemään kohti keittokatosta, jossa nautittuamme ruokapöydän antimista jatkoimme matkaa Kaitalammen ympäri ja takaisin parkkikselle. Välillä koirat kirmasivat vapaina ja välillä taas käveltiin remmeissä.
Wallu juoksenteli vapaana koppa päässään ja näin sen hankaavan koppaa mättääseen. Hetken kuluttua huomasin, että Wallun vasen silmä on aivan kauhean näköinen. Wallu on koppaa hangatessaan saanut yläluomensa rikki (risuun tai muovikoppansa reunaan) ja haavasta vuoti verta sen silmään. Meinasi lähteä multa jalat jo alta. Laihon Jukka tarkasti Wallun silmän ja totesi ettei itse silmässä ollut haavaa. Vuoto tyrehtyi pian ja päästiin taas jatkamaan matkaa-onneksi näin! Seurailin loppumatkan aina vähän väliä, että miltä se Wallun silmä näyttää.
Aikaa tuohon reissuumme kului ruokailuineen ja valokuvaussessioineen reipas neljä tuntia. Askelmittariin kertyi 12649 askelta. Ilma oli pari astetta lämpimän puolella, mutta mikä parasta - aurinkokin pilkahteli välillä pilvien lomasta ja tälläkään kertaa ei satanut vettä. Luntakin oli maassa muutama sentti ja jo sekin teki päivästä valoisamman.
Siinä Wallun kanssa käyskennellessämme tarhalle oli menossa myös kaksi naista pienen tiibetinspanielin kanssa. Naiset menivät portista sisään puhumatta tai kysymättä mitään ja päästivät “karvapalleronsa” vapaaksi, kun siellä samaan aikaan kirmasi seitsemän wiipotinta. Onneksi Little huomasi ja osa koirista saatiin kiinni, vain Jalo lähti ajamaan tuota pikkukoiraa. No onneksi mitään ei sattunut, mutta…
Tarhalta lähdettiin sitten taas käyskentelemään kohti keittokatosta, jossa nautittuamme ruokapöydän antimista jatkoimme matkaa Kaitalammen ympäri ja takaisin parkkikselle. Välillä koirat kirmasivat vapaina ja välillä taas käveltiin remmeissä.
Wallu juoksenteli vapaana koppa päässään ja näin sen hankaavan koppaa mättääseen. Hetken kuluttua huomasin, että Wallun vasen silmä on aivan kauhean näköinen. Wallu on koppaa hangatessaan saanut yläluomensa rikki (risuun tai muovikoppansa reunaan) ja haavasta vuoti verta sen silmään. Meinasi lähteä multa jalat jo alta. Laihon Jukka tarkasti Wallun silmän ja totesi ettei itse silmässä ollut haavaa. Vuoto tyrehtyi pian ja päästiin taas jatkamaan matkaa-onneksi näin! Seurailin loppumatkan aina vähän väliä, että miltä se Wallun silmä näyttää.
Aikaa tuohon reissuumme kului ruokailuineen ja valokuvaussessioineen reipas neljä tuntia. Askelmittariin kertyi 12649 askelta. Ilma oli pari astetta lämpimän puolella, mutta mikä parasta - aurinkokin pilkahteli välillä pilvien lomasta ja tälläkään kertaa ei satanut vettä. Luntakin oli maassa muutama sentti ja jo sekin teki päivästä valoisamman.
Mukana retkellä olivat tänään Teija, Ekku, Sebu sekä koiransa Hemmo ja Faro myös Jari, Mari ja koiransa Ada ja Elwiira sekä Jukka ja Jalo että Little ja koiransa Daisy, Exo ja Wanda.
Kiittikset vaan taas kaikille! Mukavasti meni sunnuntaipäivä retkeillessä kivassa seurassa! Ja nyt on kotosalla rauhallinen wiipotin. Seuraavaa retkeä odotellessa!
Kiittikset vaan taas kaikille! Mukavasti meni sunnuntaipäivä retkeillessä kivassa seurassa! Ja nyt on kotosalla rauhallinen wiipotin. Seuraavaa retkeä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti