Vauhtia ja Menestystä Vuodelle 2009!

Toivoo:

Foxy & Bjacke

Kinkun sulattelu retki 28.12.2008

Tänään oltiin kavereitten kanssa "Kinkun sulattelu retkellä" Luukissa. Treffattiin klo 11 aikaan parkkiksella ja lähdettiin siitä lompsimaan tarhalle. Osa koirista jäi tarhalle päästelemään höyryjä pois ennen varsinaista lenkkiä. Ohessa Jukka Laihon ottama kuva Wallusta.

Minä, Mari ja Jari lenkkeiltiin sillä välin Elwiran, Exon ja Wallun kanssa kävelyteitä, koska tarha näytti meistä sen verran liukkaalta ettei haluttu mennä sinne seisoksimaan.

Metsäisellä kävelytiellä Wallu paineli vapaana Elwiiransa kanssa ja nautti täysin siemauksin ajasta, jonka sai viettää "tyttöystävänsä" kanssa kahden.

Tarhalle jäänyt porukka liittyi sitten seuraamme ja suuntasimme nokkamme kohti grillikatosta, jossa taas kerran nautimme kahvit, limut ja muutamat makkarat. Grillikatokselle oli tänään tunkua, mutta meillä kävi tuuri, kun olimme siellä ensimmäisinä, joten meitin ei tarvinnut odotella vuoroamme.

Aikaa tuohon reissuumme kului ruokailuineen ja valokuvaussessioineen reipas kaksi ja puoli tuntia. Askelmittariin kertyi 9153 askelta. Ilma oli viitisen astetta pakkasella, mutta mikä parasta - aurinko paistoi. Aurinkoisesta säästä johtuen liikkellä oli tänään tavallista enemmän ihmisiä koirineen että ilman.

Mukana retkellä olivat tänään Jari, Mari ja koiransa Elwiira sekä Jukka, Cheri ja koiransa Jalo että Little ja koiransa Daisy, Exo ja Wanda. Kuvia retkestämme löytyy täältä ja täältä.

Retken päätteeksi Little tuli koirineen vielä meille leikkaamaan Bjacken hiukset - kiittikset vaan parturille jälleen kerran!

Mukavasti meni sunnuntaipäivä retkeillessä kivassa seurassa! Ja nyt on kotosalla rauhallinen wiipotin. Seuraavaa retkeä odotellessa!

Foxyn koirakollaasi

Joulun aikaa...

Luukkiretkellä 21.12.2008...

Oltiin Wallun ja kavereitten kanssa Luukissa, mutta tällä kertaa olimmekin “Joululounaalla”. Treffattiin klo 11 aikaan golfkentän parkkiksella, josta suuntasimme joululahjojen jakamisen jälkeen kantamuksiemme kanssa kohti grillikatosta.

Katokselle päästyämme laittelimme pöydän koreaksi ja tuikut grillin reunustoille tunnelmaa luomaan. Odotellessamme lounaan lämpenemistä, nautimme lämmintä glögiä terästyksellä että ilman. Ilopillerin saadessa laatikot (peruna, porkkana ja lanttu) ja sinappikuorrutetun kinkun lämpimäksi nautimme yhteisen “Joululounaan”. Palan painikkeeksi nautimme kahvit joulutorttujen ja -pipareiden kera.

Täytyy sanoa, että kyllähän maistui ruoka luonnonhelmassa hyvältä. Kiitokset vaan ”kokeille” ja kaikille mukana olleille. Kyllä meillä oli taas mahtava porukka koossa ja kokemassa mielestäni mukavaa ja mieleen painuvaa lounashetkeä. Minä ainakin sain taas lisää mukavia muisteltavia sinne ”kiikkustuoli-vaiheeseen”.

Koirat painelivat välillä tuhatta ja sataa vapaina ja välillä taas kuljettiin kiltisti remmeissä. Myös koiruudet saivat nauttia jouluherkkuista.

Mukana retkellä olivat tänään Teija, Ekku, Sebu sekä koiransa Hemmo ja Faro myös Jari, Mari ja koiransa Elwiira sekä Kati ja koiransa Iida, Peppi ja Myy, Heidi, Kaide sekä koiransa Nokko ja Fila että Little ja koiransa Daisy, Exo ja Wanda. Yllätys, yllätys myös Bjacke oli tänään mukana.

Aikaa tuohon joululounasretkeemme kului ruokailuineen ja valokuvaussessioineen reipas kaksi ja puoli tuntia. Askelmittariin kertyi tänään vain vaivaiset 3274 askelta. Ilma oli jokusen asteen lämpimän puolella, mutta mikä parasta - tälläkään kertaa ei satanut vettä.

Kiitokset Teille kaikille, on ihanaa, että olette olemassa!!! Seuraavaa retkeä odotellessa!

Oikein Rentouttavaa Joulun aikaa teille kaikille!

Luukkiretkellä 14.12.2008...

Oltiin taas Wallun ja kavereitten kanssa Luukissa retkeilemässä. Treffattiin klo 11 aikaan parkkiksella ja lähdettiin siitä tarhalle, jotta koirat saivat päästellä liikoja höyryjä ulos ennen varsinaista lenkkiä. Minä lenkkeilin tuon ajan Wallun kanssa kävelyteitä, koska en uskaltanut päästää Wallua noin suuressa laumassa riekkumaan, ettei sattuisi haavereita kenellekkään.

Siinä Wallun kanssa käyskennellessämme tarhalle oli menossa myös kaksi naista pienen tiibetinspanielin kanssa. Naiset menivät portista sisään puhumatta tai kysymättä mitään ja päästivät “karvapalleronsa” vapaaksi, kun siellä samaan aikaan kirmasi seitsemän wiipotinta. Onneksi Little huomasi ja osa koirista saatiin kiinni, vain Jalo lähti ajamaan tuota pikkukoiraa. No onneksi mitään ei sattunut, mutta…

Tarhalta lähdettiin sitten taas käyskentelemään kohti keittokatosta, jossa nautittuamme ruokapöydän antimista jatkoimme matkaa Kaitalammen ympäri ja takaisin parkkikselle. Välillä koirat kirmasivat vapaina ja välillä taas käveltiin remmeissä.

Wallu juoksenteli vapaana koppa päässään ja näin sen hankaavan koppaa mättääseen. Hetken kuluttua huomasin, että Wallun vasen silmä on aivan kauhean näköinen. Wallu on koppaa hangatessaan saanut yläluomensa rikki (risuun tai muovikoppansa reunaan) ja haavasta vuoti verta sen silmään. Meinasi lähteä multa jalat jo alta. Laihon Jukka tarkasti Wallun silmän ja totesi ettei itse silmässä ollut haavaa. Vuoto tyrehtyi pian ja päästiin taas jatkamaan matkaa-onneksi näin! Seurailin loppumatkan aina vähän väliä, että miltä se Wallun silmä näyttää.

Aikaa tuohon reissuumme kului ruokailuineen ja valokuvaussessioineen reipas neljä tuntia. Askelmittariin kertyi 12649 askelta. Ilma oli pari astetta lämpimän puolella, mutta mikä parasta - aurinkokin pilkahteli välillä pilvien lomasta ja tälläkään kertaa ei satanut vettä. Luntakin oli maassa muutama sentti ja jo sekin teki päivästä valoisamman.

Mukana retkellä olivat tänään Teija, Ekku, Sebu sekä koiransa Hemmo ja Faro myös Jari, Mari ja koiransa Ada ja Elwiira sekä Jukka ja Jalo että Little ja koiransa Daisy, Exo ja Wanda.

Kiittikset vaan taas kaikille! Mukavasti meni sunnuntaipäivä retkeillessä kivassa seurassa! Ja nyt on kotosalla rauhallinen wiipotin. Seuraavaa retkeä odotellessa!

Uusintaleikkaus...

Turhaan hermoilin aamupäivällä, että miten mahtaa silmäni uusintalaserointi onnistua. Kävi meinaan niin, että uusintaleikkausta ei suoritettukaan, vaikka laserointiaika tälle päivälle olikin varattu.

Olen hieman hämilläni, koska pari viikkoa sitten ko. silmälääkäriaseman optikko soitti ja kertoi, että silmälääkäri oli sitä meiltä, että uusintaleikkaus tulisi tehdä ja sitä varten varattiin aikakin tälle päivälle. Tänään, kun menin toimenpidettä varten paikalle, sanoi silmälääkäri, että optikko oli ollut sitä mieltä, että uusintaleikkaus tulisi tehdä ja hän taas ei lähtisi nyt korjaamaan, koska syvänäköni ja leikatun silmän kaukonäköominaisuudet saattaisivat huonontua. Mene ja tiedä miten on, mutta hyvin epämääräinen tunne mulle jäi koko jutusta!

Sen verran sai silmälääkäri mut puheillaan säikähtämään, että olin jo itsekin sitä mieltä ettei silmää tänään missään nimessä operoida. Koska uusintalaseroinnin tuloksesta ei ole varmuutta, sovimme silmälääkärin kanssa, että haen nyt ensin kokeiluun edellistä vahvemman piilolinssin vasempaan silmääni ja katsotaan miten sen kanssa alkaa näkeminen ja autolla ajo sujua.

Ensimmäisen leikkauksen takuuaika menee umpeen vasta ensi keväänä, että on tässä vielä aikaa miettiä mitä tehdään, mutta täytyy rehellisesti sanoa, että kyllä nyt harmittaa! Mutta jos ajattelee positiivisesti, niin “näköni ei ainakaan huonontunut -vaan säilyi hyvänä.”
Katsellaan, mitä tuleman pitää…;-)

Luukkiretkellä 7.12.2008...

Tänään käytiin Wallun ja kavereitten kanssa Luukissa retkeilemässä. Treffattiin klo 11 aikaan parkkiksella ja lähdettiin tarpomaan kohti keittokatosta, jossa nautittuamme taas ruokapöydän antimista jatkoimme matkaa Kaitalammen ympäri ja takaisin parkkikselle. Välillä koirat kirmasivat vapaina ja välillä taas käveltiin remmeissä.

Aikaa tuohon reissuumme kului ruokailuineen ja valokuvaussessioineen reipas neljä tuntia. Askelmittariin kertyi 11335 askelta. Ilma oli pikkaisen pakkasen puolella, mutta mikä parasta - ei satanut vettä. Kalliot olivat toisissa kohdin petollisen liukkaita, mutta vältyimme onneksi haavereilta.

Mukana retkellä olivat tänään Teija, Ekku, Sebu sekä koiransa Hemmo ja Faro myös Jari, Mari ja koiransa Ada ja Elwiira sekä Jukka ja Jalo että Kaide ja Fila, Little ja koiransa Daisy, Exo ja Wanda. Laumaamme liittyi myös mies (nimeä en ikävä kyllä muista) galgonsa Pennin kanssa, jolle Wallu oli erittäin mustasukkainen laumamme naaraspuolisista yksilöistä.

Kiittikset vaan kaikille! Mukavasti meni sunnuntaipäivä retkeillessä kivassa seurassa! Ja nyt on kotosalla rauhallinen wiipotin. Seuraavaa retkeä odotellessa!

Puhtaat hampaat...

…ja raikkaat suut!

Kaikilta kolmelta koiraltani poistettiin tänään eläinlääkäriasemalla hammaskivet.

Vein koirat asemalle aamusella ja kävin hakemassa kotiin klo 14. aikaan päivällä. Koirat oli rauhoitettu toimenpiteiden ajaksi. Hakiessani koiria kotiin oli Samu kolmikosta kaikkein pirtein. Dippy ja Wallu olivat vielä aika tokkuraisia ja jatkoivatkin unia “ vällyjen alla” lämpimässä kotiuduttuamme.

Nyt on koirillani suut raikkaat ja hampaat hyvässä kunnossa!

Jatkossa meinaankin pestä koirieni hampaat kerran viikossa ja antaa niille useammin puruluita purtaviksi, jotta hammaskiveä ei pääsisi kertymään - olisi se sen verran tyyris keikka, vaikka samalla rauhoituksella tehtiin kaikille myös kynsihuolto.

Nyt on sitten koirillanikin kynnet hoidetut ja hyvän mittaiset!

Lunta, lunta...

Vihdoin saatiin Espooseenkin lumipeite maahan. Ei sitä lunta paljon tarvitse maassa olla, kun on jo heti valoisampaa…ihanaa! Toivottavasti nyt pitäisi pikkupakkasta, että lumipeite myös pysyisi maassa. Koiruudetkin olivat sataneesta lumesta aivan innoissaan ja tohkeissaan.

En päässyt tänään koirieni kanssa Luukkilenkille, kun olin lupautunut “nuorisolle” huonekalukauppoihin kuskiksi ja niinpä se päivä kuluikin Suomi Soffaa ja Ikeaa kierrellen ja huonekaluja ja tarvikkeita nuorten kanssa ostellen. Kauppareissulta kotia palattuani jouduinkin ensi kerran tänä talvena pihaa kolaamaan, oli sitä lunta sen verran tuiskunnut.

Kovasta tuulesta ja lumituiskusta huolimatta päätin lähteä tekemään kävelylenkin, joten vetäisin ”lapinpipon” päähän, riittävästi vaatetta ylle ja sauvat käteen ja painuin pihalle - täytyy kyllä todeta, että oli aika raskas lenkki ja puuskutin kuin kala kuivalla maalla, kun takaisin kotiin lenkiltä palasin, mutta hyvää teki “tuuletus” raikkaassa talvisäässä!!!

Paljon Onnea vaan...

Niin se aika kulkee, ja meillä on tänään 17.11.2009 Synttärit. Onnittelut 9-vuotta täyttäville sisaruksilleni: Sissi, Sampo ja Sokrates!

Siskon tytöt hoidossa...

Perjantai-iltapäivänä Little ja Tony lähtivät ”työmatkalle” ulkomaille ja siskon tytöt jäivät minulle ja Bjackelle hoitoon viikonlopuksi.

Hyvin meillä on mennyt ainakin tähän asti ja tytöt ovat kuin kotonaan. Exo se vain haikailee “parakin” suuntaan, joka kerta kun kävellään pissatarhaan tai sieltä pois. Exo uskoo varmaankin Marjaanan olevan parakissa ja haluaisi siksi mennä sinne myös. Exohan on vain ja ainoastaan Marjaanan koira, sellaista kiintymystä Exo ei osoita kenellekään muulle kuin Littlelle, ei edes minulle vaikka ollaan enemmänkin kuin tuttuja ja usein tekemisissä.

Littleltä tuli illalla viestiä, että kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja hän kirjoittaa matkasta tarkemmin ensi viikolla Wandan blogiin.

Kohta viikko on vierähtänyt Hemmon poismenosta ja pahaolo alkaa itseltäkin jo helpottaa, kova ikävä vaan on edelleen, mutta elämä jatkuu ja koiralaumamme on pikkuhiljaa tottunut siihen, että yksi jäsen on laumasta poissa.

Kiitokset kaikille kauniista sanoistanne - ne lohduttivat surussamme.

Mutta nyt katseet suunnataan tulevaisuuteen ja ajatukset iloisempiin asioihin pimeästä syksystä huolimatta.

Kivut loppuivat...

Hemmon vointi ei lauantaiaamuna ollut todellakaan hyvä. Menimme Espoon eläinsairaalan kontrollikäynnille, jossa Hemmo todettiin alilämpöiseksi (36.2) ja kuivaksi. Hemmolle annettiin taas nestettä ja sille laitettiin häkkiin lämpöpeitteet sekä puhallettiin sinne lämmintä ilmaa.

Kun klo 17. aikaan mentiin Hemmoa hakemaan, sen tila oli sellainen, että vaihtoehtoja oli tasan kaksi: tehohoito Yliopiston eläinsairaalassa (YES:ssä) tai nukutus. Kotona Hemmo ei olisi selvinnyt sunnutai-iltapäivään, jolloin se taas olisi joutunut nesteytykseen.

Hemmon vointi parani päivän aikana, eli lämpö nousi normaaliksi ja eläinlääkäri uskoi Hemmon voinnin tehohoidosta edelleenkin kohenevan, päätimme viedä Hemmon tehohoitoon YES:iin. Lähdimme Marjaanan kanssa matkaan hyvillä mielin, koska Hemmo oli rauhallinen ja tuskaton. Väsynyt Hemmo oli ja lepäsi auton takaosassa rauhallisesti.

Hemmo otettiin sisään YES:iin ja kotiin lähtiessämme eläinlääkäri kertoi Hemmon tilasta ja kertoi toimenpiteistä ja tutkimuksista joihin heidän oli tarkoitus ryhtyä. Minulta kysyttiin elvytetäänkö Hemmoa, jos sen tila romahtaa, johon vastasin että Hemmoa ei enää elvytetä.
Yhtä levollisin mielin ei ajeltu kotiinpäin, vaan sanoinkin Marjaanalle, etten usko Hemmon enää tältä reissulta palaavan takaisin kotiin. Eikä aikaakaan, kun eläinlääkäri soitti, että Hemmon tila on romahtanut. Me teimme u-käännöksen melkein kotiovelta ja palasimme hyvästelemään Hemmon.

Alla eläinlääkäri Vilhelmiina Huuskosen yhteenveto:
Yliopistolle tuotaessa Hemmo oli heikko, sen syketiheys oli korkea ja se aristi erittäin voimakkaasti vatsaontelon koskettamista. Hemmo sai suonensisäistä nesteytystä ja voimakasta kipulääkitystä ensiapuna, mutta se ei vastannut hoitoon. Hemmon vatsaontelo tutkittiin ultraäänellä, jolloin havaittiin sinne kertyneen suuren määrän vapaata nestettä. Vatsaontelon nesteestä otettiin punktaattinäyte, jonka perusteella Hemmolla todettiin septinen peritoniitti (vatsakalvontulehdus). Septinen peritoniitti on vakava tila, ja indikaatio vatsaontelon uudelleen avaamiselle. Hemmon huonon kunnon ja erittäin varauksellisen ennusteen vuoksi suosittelimme Hemmon eutanasiaa. Hemmon ruumis toimitetaan patologille tutkittavaksi. Otamme osaa suruunne.

Hemmo nukkui pois (nukutettiin) 8.11.2008 klo 21:40 Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Olimme Hemmon kanssa koko toimenpiteen ajan sitä silitellen ja sille jutellen. Hemmo nukkui pois rauhallisesti ilman kipua ja tuskaa. Nyt Hemmolla on hyvä olla ja minullakin rauha, kun tiedän ettei Hemmolla enää ole minkäänlaisia kipuja.

Hyvää matkaa mamman ja papan poika “Hemppa” ja kiitos että olet ollut olemassa, olit meidän lauman ilopilleri aina kujeet ja metkut mielessäsi. Nyt katselet meitä sieltä pilvenhattaran reunalta.

Ei vaan hellitä...

Hemmon “tauti” edelleenkään, vaan herra vietti taas koko keskiviikkopäivän Espoon eläinsairaalassa tiputuksessa.

Töistä tullessani kävin hakemassa kaverin kotiin. Hoitaja “Kati” antoi kotiutusohjeet ja kertoi Hemmon syöneen siellä iltapäivällä hyvällä ruokahalulla. Oma mielikin oli iloisempi, koska koira oli huomattavasti paremmassa kunnossa ja pirteämpi.

Yön aikana Hemmo oli oksentanut kaikki mitä oli päivän aika syönyt (oksennuksen esto lääkitys lopetettiin), mutta oli juonut vesikuppinsa tyhjäksi, joten päätin jättää sen päiväksi kotiin, vaikka ei suostunutkaan aamulla syömään mitään.

Tänään töistä tullessani löysin Hemmon taas alakuloisena oksennusten keskeltä, ruokakuppiinsa ei ollut koskenut ja vesikupin vesipinta samalla tasolla kuin aamulla. Koska Hemmolle ei oikein mikään ruoka maistu, niin hain kaupasta A-piimää ja syötin Hemmolle ruutalla piimää, että saisi vatsaansa edes jotain. Lisäksi sain Hemmon syömään kädestä muutaman pikku koirannappulankin.

Soittelin eläinlääkäriasemalle ja kerroin Hemmon kuulumiset ja sain ohjeen viedä Hemmo taas sinne nesteytykseen, koska menee niin kuivaksi kun ei syö eikä juo riittävästi. Hemmon viettää illan siellä, mutta yöksi haen Hemmon kotiin. Eläinlääkärit pitivät miitinkiä ja päättivät, että Hemmon vatsa tulisi tähystää ja tarvittaessa leikata.

Niinpä vien huomenna aamulla Hemmon taas eläinlääkäriasemalle, jossa vatsa tähystetään ja tarvittaessa leikataan. Toivottavasti vihdoin löytyy syy Hemmon pahaanoloon. Jännittää, pelottaa ja itkettääkin.

Huomenna on työpaikkani 15-vuotisjuhla, jossa saan Kauppakamarin 15-vuotis merkit rintaani, kun olen palvellut samalla työnantajalla tuon ajan. Juhlamieltä ei kyllä tässä vaiheessa ole yhtään, kun koira on tuossa kunnossa. Mennään siis Bjacken kanssa huomenna illalla juhlimaan, mutta menemme autolla ja ajan itse juhlapaikalle ja siltä pois. Onneksi Marjaana asustaa tällä hetkellä täällä meidän luona “parakissa” ja voi toimia koirahoitajana huomisiltana, kun emme itse ole paikalla.

Pitäkää Hemmolle peukkuja - toivottavasti kaikki menee hyvin - kiitos!

Paljon Onnea vaan...

Wallu sisaruksineen täyttää tänään 5-vuotta. Onnea vaan kaikille!

Ei kyllä Wallusta ikinä uskoisi, että herra on jo tuon ikäinen - on sen verran lapsenmielinen!

Ei kaksi ilman kolmatta...

Hemmo edelleen huonossa kunnossa, ei syö eikä juo kun pakottamalla ja koira todella kuivassa kunnossa. Oksentelee ja on erittäin väsynyt. Niinpä matkattiin uudemman kerran Espoon eläinsairaalaan päivystykseen, joka aukesi klo 14.00.

Hemmo laitettiin taas tiputukseen ja se sai 1 litran nestettä suoneen 4,5 tunnin aikana sekä oksennuksen estolääkkeen lisäksi Hemmon vatsasta otettiin uudet kuvat ja tutkittiin veri.

Siellä se sunnuntaipäivä hurahti ja kotiuduimme klo 20. aikaan. Hemmo nesteytyksen vuoksi taas huomattavasti pirteämpi ja oli ahnaasti menossa ruokakipolle, mutta valitettavasti saa tänään vain ja ainoastaan riisin keitinlientä ja huomisesta alkaen lusikallisen riisiä tuohon liemeen useamman kerran päivän aikana.

Toivon todella, että tauti menee näillä lääkärikäynneillä ohi ja että Hemmo tulee taas kuntoon. Kyllä menee wiipotin nopeasti huonon näköiseksi, kun ei syö eikä juo pariin päivään.

Paluu arkeen...

Oltiin Littlen ja mieheni kanssa lomailemassa Kanarialla Puerto Ricossa. Lomaviikko kului lepäillen, aurinkoa ottaen ja hyvin syöden. Sää suosi meitä, kun aurinko paistoi täydeltä terältä koko lomaviikon ajan.

Alla kuva hotellin yläuima-altaalta ja hotellin pihapiiristä.

Pimeään ja sateiseen Suomeen palattiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja paluu arkeen tapahtuikin heti torstaina, kun sain viedä Samun eläinlääkäriin virtsavaivojen vuoksi.

Samu on juonut koko ikänsä paljon, mutta nyt veden litkintä on lisääntynyt huomattavasti ja sen myötä myös pissalla käyntien tarve. Olen palkannut lapsityövoimaa eli kenneltyttömme “Linda” käyttää Samua ulkona päivän aikana, jottei sen tarvitse pidätellä ihan kokopäivää, kun ollaan töissä. Samulta otettiin verikokeita sekä virtsanäyte, jotka lähetettiin tutkittavaksi ja tulokset saan maanantaina. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

No perjantaina olikin sitten Hemmon vuoro mennä eläinlääkäriin, kun alkoi oksennella ja vatsa meni kuralle. Hemmon vointi oli todella huono, koska tuolle syömäahmatille ei edes ruoka enää maistunut. Hemmo vietti perjantaipäivän tiputuksessa ja haimme sen illalla kotiin, jolloin koira oli ihan eri oloinen kuin aamulla. Eläintenhoitaja kertoi, että Hemmon piristyessä herra oli alkanut itse purkaa tiputusjutskia, joten letkut otettiin pois.

Lääkäristä lähdettäessä saatiin ohje poistaa Hemmon jalasta side, kun tullaan kotiin, mutta olisihan mun pitänyt koirani tuntea ja ottaa se side pois jo autoon laitettaessa, koska niinhän siinä kävi, että sidettä ei jalassa enää kotiin tultuamme ollut, joten herra oli syönyt sen ja nyt sitten annetaan parafiiniöljyä, että saadaan se side tulemaan ulos ilman, että tarvitsee taas mennä lääkäriin!

Hemmo sai suolistoantibioottikuurin ja vatsahapposalpaajaa. Toivottavasti tauti menee noilla ohi, side poistuu normaalia kautta itsestään ja saadaan taas koira kuntoon.

Ennen matkaa...

Ollaan lähdössä viikoksi Gran Canarialle (Puerto Ricoon) aurinkoa ottamaan ja lataaman akkuja pimeää syksyä varten.

Matkalle lähtee Bjacke, Little ja minä. Littlen koirat menevät loman ajaksi hoitoon Mäntsälään. Meidän “nuorin poika” vaimonsa ja koiriensa kanssa muuttaa viikoksi meille asumaan ja hoitamaan meidän koiria.

Hieman jo alkaa olla matkakuumetta! Tämä on ensimmäinen reissu, jolle en ole alkanut pakata matkalaukkua jo paria viikkoa ennen lähtöä, koska tällä kertaa on tarkoituksena, että mun matkalaukussa ei ole ylipainoa jo lähtiessä kuten yleensä. Saas nähdä kuin muijan käy?

Toivottavasti meitä odottaa aurinkoinen ja rentouttava lomaviikko.

Tiistai 23.9.2008 harkat Hyvinkäällä...

Tänään lähdimmekin harkkoihin Hyvinkäälle Hemmon ja Wandan kanssa. Ilopilleri oli ystävällisesti ottanut meille vuoronumeron, joten koirat pääsivät juoksemaan melko pian saapumisemme jälkeen.

Lämmittelyjen jälkeen laitoimme koirat 280 m kopista matkaan. Hemmo sai tällä kertaa hyvän lähdön, vaikkakin odotellessaan hyppelehti kopin kattoon siihen malliin, että välillä pelkäsin sen tulevan kopista katon kautta pois. Wanda seurasi Hemmoa ja sai sen kiinni ensimmäisessä kaartessa ja meni Hemmosta jo ohikin, mutta sitten Wanda kompuroi tai ainakin menetti juoksurytminsä ja sen seurauksena Hemmo pääsi uudelleen keulille. Maalisuoraa tultiin melkeinpä rintarinnan. Hemmo oli maalissa ensimmäisenä aikaan 19.04, joten Wandan aika oli varmastikin 19.06 luokkaa.

Me pääsimme lähetemään kotiin hyvissä ajoin, mutta Ilopilleri jäi sinne vielä odottelemaan oman koiransa juoksuvuoroa (juoksi eri matkaa), vaikka olikin tullut paikalle jo paljon ennen meitä. Kiitokset vaan Ilopillerille vuoronumeron varauksesta!!!

Tiistai 5.8.2008 harkat Kartanolla...

Menin jo ajoissa Wallun kanssa Kartanolle, että saataisiin alkupään juoksunumero. Wallu juoksi tänään 350 m yksin ilman kuonokoppaa ja Wallun aika oli 23.55. Wallu jopa veti radan vierellä viehettä kohti, kun se lähti liikkeelle.

Oli taas ihan mukava ilta koirakavereiden kanssa. Ja oli kiva pitkästä aikaa nähdä “Vatukkakin” , kun hän tuli käymään Kartanolla!!!

Hiekkaa ja Uimista...

Lähdettiin Littlen kanssa lauantaina aamupäivällä kello 10:00 aikaan ajelemaan kohti Poria ja Yyterin “koirien hiekkarantaa”. Samalla reissulla käytiin moikkaamassa Erjaa perheineen.

Matkalle mukaan koiristamme lähtivät vain Wanda ja Hemmo. Matka sujui jouhevasti, vain Hemmo piti ärsyttävää ininää takakontissa ja sitä sai vähän väliä komentaa hiljenemään ja käymään makaamaan. Hemmo ei ikinä ole oikein pitänyt henkilöautolla matkustamisesta eikä se myöskään kunnolla siellä lepää vaikka matka olisi pitkäkin. Asuntoautossa Hemmokin nautti matkan teosta ja loikoili siellä koirien takavuoteella aina ketarat kohti kattoa.

Poriin päästyämme kävimme ensin Erjan luona ja sieltä ajelimme paikalliseen Heseen nauttimaan megapurilaiset, jonka jälkeen suuntasimme auton keulan kohti koirarantaa. Rantaan päästyämme totesimme paikan aivan mahtavaksi ja että siellä paikalla oli meidän lisäksi vain 3-4 koiraa, joten tilaa juosta ja leikkiä tuolla noin kilometrin pituisella koirarannalla oli yllin kyllin.

Hemmo rakastui veteen ja porhalsti menemään sinne tänne välillä sukeltaen. Marjaanan ottamista kuvista kyllä näkee miten Hemmo nautti vedestä ja Wandan seurasta.

Wanda piti enemmän ehkäpä rantahiekassa juoksusta, kun se pallo suussaan paineli menemään niin, että hiekka vaan pöllysi.

Välillä otettiin koiruudet rantaan ja laitettiin “kylpyviitat” päälle, koska päivä ei kuitenkaan ollut kovinkaan aurinkoinen ja auton lämpömittari näytti +19 astetta. Kun koiruudet kuivuivat ja lämpenivät niin ne mennä hyppelivät takaisin veteen - niillä oli tosi hauskaa.

Oli todella kiva päivä ja Hemmokin oli melkein koko kotimatkan hiljainen. Wanda matkusti kyllä hienosti ilman ininöitä. Kotiuduimme reissulta kello 19 aikaan, joten pikkuretkeemme meni koko päivä. Lisää kuvia reissusta löytyy täältä .

Treeniä ja erilaista treeniä...

Keskiviikkoiltana lähdettiin Littlen ja hänen koiriensa sekä Wallun kanssa töiden jälkeen ajelemaan kohti Hyvinkäätä ja siellä olevia hiekkakuoppia. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Myös Mummo ja Vaija tulivat paikalle Bessin kanssa.

Koirat juoksivat kuopilla vapaana aina kukin vuorollaan, ettei sattuisi haavereita. Wanda juoksetti Wallua perässään, kun Wandassa oli vielä niin hyvät tuoksut, että Wallu sekosi täysin. Mutta sai kyllä Wallu liikuntaa, kun yritti pysyä Wandan vanavedessä. Wanda nimittäin tykkäsi kovin olla “takaa-ajettavana”.

Kuopilta ajeltiin vielä Mummon ja Vaijan pihaan testaamaan ja näyttämään Marjaanan hommaamaa “jalkaviehettä”. Mainio vehje ja todella helppo käytettävä ihan yksinkin.
Oli mukava ilta ja tällä kertaa erilaista treeniä. Kotiuduimme kello 21:30 aikaan ja täytyy sanoa, että Mäntsälästä Helsinkiä kohti ajellessamme ei auton takakontista kuulunut minkäälaista ääntä eikä näkynyt yhtään koiranpäätä pystyssä.

Torstai-iltana, kun sain leikattua ylä- ja alatarhan ruohot työnnettävällä “ekoclip” leikkurillani, vein jokaisen oman koirani yksi kerrallaan alatarhaan riekkumaan “jalkavieheen” kanssa.
Vanha Samukin innostui vallan moisesta vieheestä ja oli aivan töpinöissään. Tänä iltana, kun Wanda ei tuoksuineen ollut paikalla, myös Wallu nappasi reilusti vieheestä kiinni ja ajoikin sitä innoissaan. Hemmo leikki vieheellä kuten muillakin (ei näe mitään muuta kun vieheen). Dippy juoksi kyllä vieheen perässä, mutta “hyi” kun se olisi pitänyt ottaa suuhun.

Jatkosten poisto...

Noin neljä kuukautta (31.3.2008) sitten Heidi laittoi hiuksiini 35 cm:n jatkokset ja näin saatiin Foxylle uudet pitkät hiukset.

Hiuksia on leikattu kolme kertaan tuon neljän kuukauden aikana ja tänään oli sitten se päivä, jolloin jatkokset poistettiin ja esille tuli omat “pitkät” hiukset.
Yli tunnin Kirsi mursi Heidin tekemien jatkosten sinettejä, että sai ne poistettua ja päästiin sitten kampaamaan loput liimat pois hiuksista. Pesun ja tukikäsittelyn jälkeen laitettiin vielä väriä “päähän”.

Kirsi kehui Heidin työtä ja lähetti Heidille terveiset, että kyllä oli laitettu sinetit ammattitaidolla ja huolella “Foxyn päähän”.

Perjantai-ilta (kello 15:30-20:30) kului siis Studio Clipsossa Kirsin kanssa, mutta kyllä kannatti pakarat puutuneena istua…nyt on vain ja ainoastaan omia hiuksia päässä ja niitä voi kammata tai harjatakin kovemmallakin kädellä jos päänahka kestää ja jos niin haluaa.

Ihan kivasti oli omat hiukset neljän kuukauden aikana kasvaneet ja lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa!

Tiistai 22.7.2008 Kartanolla...

Tänään treeneissä Kartanolla oli meidän koirista Hemmo sekä Wallu.
Pojat juoksivat samassa lähdössä 280 m matkan. Aikaa en valitettavasti kuullut, mutta ei se mitenkään ihmeellinen olisi ollutkaan.

Heti veräjän auettua Wallu säntäsi kylkikosketuksella Hemmon kylkeen, mutta Hemmo ei siitä välittänyt vaan jatkoi omaa juoksuaan. Kun veljekset tulivat ensimmäiseen kaarteeseen Wallu alkoi häiritä Hemmon menoa, joka sen seurauksena meinasi sotkeutua jalkoihinsa ja juoksurytmi kärsi aika tavalla. Hemmo ei kuitenkaan lopettanut juoksuaan eikä lähtenyt mukaan Wallun touhuihin, vaan jatkoi kaikesta huolimatta vieheen perässä tosissaan.

Maaliin tultiin järjestyksessä Hemmo ja sitten Wallu. Se kävi selväksi, että ensi tiistaina pojat juoksevat molemmat yksin. Kisoihin Wallua ei olla tänä kesänä eikä syksynä ilmoittamassa, ensin sen pitää oppia, että radalla saa olla juoksemssa samaan aikaan sen kanssa myös muita ja niiden täytyy antaa juosta ilman häirintää.

Tatska jalkaan...

Mulle on varattu aika tatskan tekoa varten tänään 12.2.2008 kello 17:00 Duck’s Tattoossa. Ihan vähän jännittää!

Kiljis oli lupautunut pitelemään mua kädestä, ettei tartteis yksin siellä pelätä, ja niihän Kiljis saapuikin paikalle hyvissä ajoin.

Jartsa aloitti tatskan teon kello 17:15 ja “taideteos” oli valmis kello 17:45, joten ei tuhraantunut taiteilijalta paljon aikaa Sökövintin logon tekemiseen mun oikeaan nilkkaani.

Kiittikset vaan Kiljikselle, kun olit taas mukana “kokemassa” asioita kanssani.

Tatskasta tuli omasta mielestäni varsin mainio, vai mitä olet mieltä?

Torstai on toivoa täynnä...

Siskoni ”Little” on lähdössä tulevana viikonloppuna Hollantiin koiran astutusreissulle ja kävi hakemassa lentoboxin ja navigaattorin meiltä mukaansa.

Littlen kanssa reissunpäälle lähtee koiramme “Bessi” (Sökövintin JX-Besame) sekä ystävämme Kati. Takaisin reissulta heidän on tarkoitus palata maanantaina.

Toivotaan (koska on torstai), että matka sujuu kaikin puolin mukavasti!

Siirtyminen blogiaikaan...

Jihaa! Onnistuinpas luomaan ja avaamaan oman blogin, siitäkin huolimatta, että minussa asustaa “Pieni sisäinen Blondi”