Omat hiukset olivat peruukin alla kasvaneet noin 2...2,5 sentin mittaan ja tuntui ettei peruukki enää istu päähän kuten ennen, vaan sitä sai olla kokoajan nykimässä paikalleen. Samoin peruukki oli alkanut kutittaa, koska se pääsi liikkumaan omien hiusten kasvettua siellä alla. Olin varannut ajan kampaajalle 3.10.2012, koska toiveenani oli pikkuhiljaa jättää peruukki kokonaan pois käytöstä.
Kampaajalla peruukin alla tummentuneet "sytostaattiharmaat" hiukseni vaalennettiin ja niihin muotoiltiin mallia. Hyväthän niistä tuli ja paras kaikesta, kun olin kassalla maksamassa käyntiäni, niin Kirsi sanoi, että tämä oli syntymäpäivälahja - kiitos rakas Pikku-Sicco - oli kiva ylläri, kun olitkin hoitanut kampaamokäyntini maksun jo etukäteen:)
Kampaajalta lähtiessäni kävelin ensimmäisen kerran julkisesti ilman peruukkia sen jälkeen, kun sen tammikuussa 2012 käyttöön otin. Kotiin kaupan kautta ajellessani peruukki oli pelkääjän penkillä, koska mietin vielä laittavani sen päähäni kauppareissun ajaksi.
Istuin hetken parkkipaikalla kaupan pihassa ja keräsin kaiken rohkeuteni ja päätin, että peruukkia en enää päähäni laita vaan käyn kaupassa ilman sitä. Tunsin oloni tosi alastomaksi lyhyessä hiuskuontalossani ja tuntui, että joka hyllyn takaa joku kurkki ja tuijotteli vain minua ja hiuksiani.
Selvisin kauppareissustani ilman peruukkia - eikä se edes ollut niin hirveää kuin etukäteen ajattelin - ja voi sitä vapauttavaa tunnetta mitä sen jälkeen tunsin! Tuntui tosi hyvältä!!!
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta minulle hiusten poislähtö on ollut henkilökohtaisesti vaikeampi asia käsitellä ja kestää kuin toisen rinnan poistaminen. Tuota päätä, kun ei saa piiloon, vaan se on aina näkyvillä.
Näin minä luovuin peruukin käytöstä - ja nyt jatkan uutta elämääni täysillä eteenpäin ilman "karvamyssyä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti