Kävin jo tuttuun tapaan 6.3.2012 aamulla labrakokeissa Puolarmetsässä, koska verikokeet otetaan ennen tulevaa hoitoa ja menin töihini.
Olin jo jokusen aikaa ihmetellyt miten hitaasti olen palautunut edellisestä hoidosta ja ajatellut vain kroppani jo niin kuluneen niistä, etten tajunnutkaan olevani kuumeinen ja flunssassa. Kuumetta en huomannut, koska joka päiväinen Burana tai Panadol laski sitä ja Herceptinin sivuoireisiin kuuluu flunssan kaltaisia oireita. Pientä lämpöä minulla oli ollut jo edellisenä perjantaina, mutta levolla se pysyi sillä tasolla ettei sairaalaan tarvinnut kuitenkaan lähteä. Maanantaina olin normaalisti töissä.
Tiistaina töistä tultuani ja koirat hoidettuani aloin ruoan laittopuuhiin ja sainkin merimiespihvin siihen malliin, että se oli reilun puolituntia muhinut, kun lämpöaalto iski ja posket menivät tulipunaisiksi ja hikeä pukkasi ihan tosissaan - no kuumemittari kainaloon ja se näytti 38,3. Normaalilämpöni on tuolla 35,8 - 36,3 tasolla, joten tunsin oloni jo todella sairaaksi. Soitto Jorviin ja sieltä pyydettiin tulemaan päivystykseen, jonne Peetu ja Päivi minut ystävällisesti kuskasivat ja saattelivat - kiitos teille!
Pääsin sisätautien polille ja samantien sänkyyn lepäämään. Hoitaja tuli mittaamaan lämpöä ja labra ottamaan verikokeita, keuhot ja poskiontelot kuvattiin. Sain Panadolia ja taas kuume laski ja minä pääsinkin kotihoitoon.
Keskiviikon 7.3.2012 neljäs eli ensimmäinen CEF-hoitoni jouduttiin kuitenkin perumaan, koska tulehdusarvoni olivat nousseet ja pientä kuumettakin edelleen vaan oli. Samoilla lämmöillä mentiin myös torstai ja jo kertaalleen perjantaille siirretty hoito siirrettiin tulevalle tiistaille - mikäli tulehdusarvot ja kuume ovat laskeneet. No perjantaina taas Jorviin, koska Syöpäklinikalta tuli ohjeet, etten saa lähteä Jorvista kotiin ennen kuin ne tulehdusarvot alkavat tulla alaspäin ja sinne on nyt mentävä ilman Buranan tai Panadolin ottoa, jotta kuume näyttää todellista. No, tulehdusarvot olivat tulleet alaspäin niin, että pääsin taas kerran kotihoitoon.
Sunnuntaina lämpö nousi uudelleen ja taas matkattiin Jorviin ja tällä kertaa kyytimiehenä oli rakas mieheni Bjakke. Jouduin viettämään Jorvin sisätautien päivystyspolilla kuitenkin vain muutaman tunnin, koska tulehdusarvot olivat tippuneet puoleen siitä mitä ne olivat tiistaina.
Tiistai-aamuna kävin vielä labrakokeissa Jorvissa ja tulehdusarvot edelleen laskeneet, joten sain vihdoin sen ensimmäisen CEF-hoitoni, jossa tällä kertaa mukanani ja kuskinani toimi rakas siskoni Marjaana - kiitos taas kerran avustasi!
Itse hoito sujui hienosti ja oli reilussa parissa tunnissa ohi - sairaanhoitaja oli todella ihana ihminen, joka jaksoi antaa vinkkejä ja ohjeita mieltäni askarruttaneissa asioissa ja selvittää koko tätä hoitoasiaa - kiitokset hänelle.
Taas saatiin koko perhe uutta puhtia ja uskoa tulevaisuuteen :)
Keskiviikon 7.3.2012 neljäs eli ensimmäinen CEF-hoitoni jouduttiin kuitenkin perumaan, koska tulehdusarvoni olivat nousseet ja pientä kuumettakin edelleen vaan oli. Samoilla lämmöillä mentiin myös torstai ja jo kertaalleen perjantaille siirretty hoito siirrettiin tulevalle tiistaille - mikäli tulehdusarvot ja kuume ovat laskeneet. No perjantaina taas Jorviin, koska Syöpäklinikalta tuli ohjeet, etten saa lähteä Jorvista kotiin ennen kuin ne tulehdusarvot alkavat tulla alaspäin ja sinne on nyt mentävä ilman Buranan tai Panadolin ottoa, jotta kuume näyttää todellista. No, tulehdusarvot olivat tulleet alaspäin niin, että pääsin taas kerran kotihoitoon.
Sunnuntaina lämpö nousi uudelleen ja taas matkattiin Jorviin ja tällä kertaa kyytimiehenä oli rakas mieheni Bjakke. Jouduin viettämään Jorvin sisätautien päivystyspolilla kuitenkin vain muutaman tunnin, koska tulehdusarvot olivat tippuneet puoleen siitä mitä ne olivat tiistaina.
Tiistai-aamuna kävin vielä labrakokeissa Jorvissa ja tulehdusarvot edelleen laskeneet, joten sain vihdoin sen ensimmäisen CEF-hoitoni, jossa tällä kertaa mukanani ja kuskinani toimi rakas siskoni Marjaana - kiitos taas kerran avustasi!
Itse hoito sujui hienosti ja oli reilussa parissa tunnissa ohi - sairaanhoitaja oli todella ihana ihminen, joka jaksoi antaa vinkkejä ja ohjeita mieltäni askarruttaneissa asioissa ja selvittää koko tätä hoitoasiaa - kiitokset hänelle.
Taas saatiin koko perhe uutta puhtia ja uskoa tulevaisuuteen :)
