tiistai 27. joulukuuta 2011

Tutkimuksia - tuloksia - lisätutkimuksia ja tulevia hoitoja

Minulle ei koko tähän astisen elämäni aikana ole tehty niin paljon kokeita ja tutkimuksia kuin nyt marras- ja joulukuun aikana. On mm. kuvattu sydän, otettu sydänfilmit ja verikokeita niin paljon ettei oo tottakaan. Fysioterapeutinkin käsittelyssä olen käynyt ja tehnyt  minulle annetut kotijumppaliikkeet tosi tunnollisesti  - siksi tuo vasen käteni liikkuu ja nousee ihan mukavasti ilman kummempia kiristyksiä. Kovia kipuja minulla ei ole ollut  - eikä itseasiassa  kipuja muutenkaan.

20.12.2011 minulla oli tietokonetomografia Töölön sairaalassa, 22.12.2011 oli tapaaminen Syöpäklinikalla erikoislääkärin luona. Tällä käynnillä saimme kuulla myöskin jo tehtyjen kokeiden ja tutkimusten tuloksia ja henkisenä tukena tällä kertaa oli rakas mieheni. Lääkäri selvitti meille tilannettani ja kertoi, että minusta on tutkimuksissa löytynyt kaksi etäpesäkettä ja maksastani lisäksi kystaepäily. Toinen  etäpesäkkeistä on syvällä kainalossa ja toinen rintalastan alla.  Tuota kainalon etäpesäkettä ei voida  leikata, joten näihin "etiäisiin" tullaan antamaan täsmälääkitystä, joka toivottavasti saa ne häviämään kehostani.

Tänään 27.12.2011 menin heti aamusta jälkeen Naistenklinikalle punktioon ja sieltä käväisin työpaikalla, josta siskoni kävi noukkimasta minut kyytiinsä ja vei sitten Syöpäklinikalle, jossa minulle tehtiin  luuston gammakuvaus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on etsiä luustossa olevia paikallisia muutoksia (etäpesäkkeet, murtumat, nivelrikot ym). Minulla on kovanlainen ahtaanpaikankammo ja jännitin tutkimusta kovasti - onneksi Marjaana oli mukana ja koko kuvauksen ajan istui jakkaralla siinä vierelläni jutellen ja kertoen kuvaukseen jo kuluneen ja jäljellä olevan ajan. Tämä kuvaus meni helpommin kuin osasin odottaa - kiitos taas rakas siskoni Marjaana :) 

Seuraavaksi vuorossa on 2.1.2012 tuon kystaepäilyn johdosta maksan varjoainetehosteinen ultraäänitutkimus, jonka tulokset ja varmaankin myös tuon luustokartoituksenkin tulokset saan sitten 3.1.2012, kun lääkäri on luvannut päivän aikana soitella minullepäin.

Punktoinneissa olen käynyt joka toinen päivä, kun ei se teippaus sitten sopinutkaan minulle (teipit alkoivat kutittaa ja iho alkoi rokottumaan eli siihen nousi isoja vesikelloja), joten teipit oli poistettava. Nestettä kertyy edelleen kiitettävästi ja poishan se on saatava tuolta kainalon alta lillumasta, joten punktiot jatkuvat, mutta toivon mukaan nesteentulo pikkuhiljaa jo lakkaisi, jotta pääsisin noista punktoinneistakin eroon.

Sytostaatti- ja Herceptinhoidot aloitetaan 4.1.2012 ja niitä tulen saamaan kolmen viikon välein näillä näkymillä kuusi kertaa, jonka jälkeen minut kuvataan päästä varpaisiin uudemman kerran ja sitten jos mitään ihmeitä ei löydy niin saan vielä sädehoidot siihen päälle. 

Summasummarum, jos kaikki menee hyvin niin ehkäpä jo alkukesästä tämä "tauti" olisi jo toivonmukaan taakse jäänyttä elämää - toivossa on hyvä elää!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Johan alkaa tapahtua

Viime viikon perjantaina sain tulokset poistetuista "pateista" ja tiedon, että nyt tavallaan siirryn Syöpäklinikan potilaaksi,  josta minuun tullaan ottamaan yhteyttä noin kolmen viikon sisällä. 

No maanantaina ruokiksella puhelimeni soi ja sairaanhoitaja kertoi, että voisimme sopia aikoja tuleviin koitoksiin - minulta meni pasmat ihan sekaisin, koska olin henkisesti latautunut siihen, ettei tämän vuoden puolella vielä tehdä mitään tutkimuksia vaan vasta ensi vuoden alussa.

Toisin kävi - mikä on ihan hyvä!!!

Maanantaina mahdollinen punktio Naistenklinikalla ja sen päälle fyssari Meilahdessa, jonka jälkeen sydämen kuvaukseen, sydänfilmiin ja verikokeisiin Syöpäklinikalle. Kokeiden jälkeen haen itselleni varjoaineet tiistaista kokovartaloskannausta varten, joka tehdään Töölön sairaalassa. Torstaina on sitten tapaaminen Syöpäklinikan lääkärin kanssa, jolloin ilmeisestikin saan tuloksia noista tehdyistä kokeista. Luustokartoituskin tehdään ja maanantaina saan varmasti ajan sinne.

Päätin lyhentää hiuskuontaloani reilumman puoleisesti ja näin jo totutella tosi lyhyisiin hiuksiin ettei sitten kerralla ole shokki, kun ne kuitenkin tulevien hoitojen myötä tulevat lähtemään - itseasiassa tää lyhyt lookki on aika kiva ja ainakin hyvin helppohoitonen:)

Täytyy sanoa, että kiirus viikko on  takana ja  samoin edessä ja johan alkaa tapahtumaan!!!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Jälkitarkastus 9.12.2011

Tänään minulla oli jälkitarkastus ja tulosten kuulemisaika Naistenklinikalla. Matkakavereiksi ja henkiseksi tuekseni lähtivät minulle niin rakkaat ihmiset eli mieheni Bjarne sekä siskoni Marjaana.  Kiitos molemmille -  mukana olonne rauhoitti ja merkitsi minulle todella paljon.

Minut leikannut kirurgi kyseli ensin vointiani ja miten minulla on mennyt sekä tarkisti haavan ja dreenin sekä vaihtoi haavateipit, mutta jätti "pikkudreenin" vielä paikalleen, koska noita nesteitä edelleen on kertynyt 105...165 ml/vrk. Tämä on kuulemma normaalia samoin kuin se että koko vasen rintani sekä käsivarteni on edelleen hieman tunnoton/turta ja välillä tuntuu kuin kainalossa olisi iso nestekertymä, vaikkei siellä mitään ole. No tulevana maanantaiaamuna sitten klinikalle dreenin poistoon. Vaatteet päälle saatuani ja istuttuani  tuolille lääkäri  sitten kertoi minulle tuloksista. Alla patologian lausunnosta yhteenveto:

Vasemman rinnan mastectomipreparaatissa 23 mm läpimittainen gradus 3 duktaalinen karsinooma. Koska c-erbB2 on voimakkaan positiivinen, tilattu ISH-tutkimus. Kainaloimusolmukkeissa todettiin yhteensä 12 metastaattista imusolmuketta (12/76). Suurin metastaasi läpimitaltaan 16 mm, selvää extrakasulaarista tuumorikasvua ei voitu todeta, mutta yksittäisen imusolmukkeen kapselin ulkopuolella tuli esiin tuumorisolukkoa suonirakenteessa.


Samaa selkokielellä: Yleensä kainalon tyhjennyksessä imusolmukkeita löytyy parisenkymmentä kappaletta,  mutta minulta niitä löytyi tuo 76 kpl, joista kahdessatoista imusolmukkeesta löytyi etäpesäke. Syöpä luokiteltiin kolmostyypiksi  eli erittäin agressiiviseksi. Lääkäri kuiteinkin toivotteli menemään positiivisin mielin eteenpäin.

Kirurgi kertoi ettei koskaan aikaisemmin omassa työssään ole törmännyt tapaukseen, jossa kainalon tyhjennyksessä olisi  löytynyt  tutkimuksissa 76 imusolmuketta ja sanoi minun tehneen siinä suhteessa ennätyksen.

Minulle oli varattu aika myös fysioterapiaan tälle päivälle, mutta ei fyssari voinutkaan tehdä minulle oikein mitään, kun tuo dreeni on edelleen tuossa kainalossa, mutta hänkin tarkisti haavan sekä käden ja lapaluiden toiminnan/liikkumisen. Yritämme uudemman kerran ensi viikon torstaina.

Nyt sitten odottelen Syöpätautien klinikalle kutsua, jonka pitäisi tulla noin kolmen viikon sisällä. Siellä minut skannataan kokonaisuudessaan ja minulle tehdään luustokartoitus sekä aloitetaan tulevat sytostaatti- ja sädehoidot.

Näillä tiedoilla mennään positiivisin mielin kohti tulevaa - tästä selvitään kyllä!!!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Naistenklinikalla 21.-22.11.2011

Marjaana tuli mökiltä meille kotiin koirineen jo sunnuntaina, koska hän ystävällisesti lupautui taas kerran auttamaan koiriemme hoidossa sairaalassa oloni ajan ja kuskaamaan minut aikaisin maanantaiaamuna Naistenklinikalle toimenpiteisiin.

Melko huonosti nukutun yön jälkeen nousin ylös jo klo 04:45 ja kömmin keittelemään aamukahveja ja viemään koiruuksia aamupissalle ja samassahan tuo heräsi siskokin. Koiratkin olivat ihan unen tokkurassa ja ihmeissään, että mitä toi mamma oikein meinaa, kun tähän aikaan jo herättelee.

Aika riensi vauhdikkaasti ja pian kello olikin niin paljon, että meidän oli aika lähteä liikenteeseen. Halausten, suukkojen ja tsempitysten jälkeen Bjakke lähti töihin ja me Marjaanan kanssa suuntasimme kulkumme kohti Naistenklinikkaa.

Minulla kun ei suuntavaistoa ole, niin Marjaana saattoi minut ihan osastolle asti. Itse en ehkä hermostuksissani olisi sinne opasteista huolimatta ihan ajoissa perille löytänytkään. Viimeksihän, kun lähdettiin osastolta pois minä omalla suuntavaistollani suuntasinkin kulkuni päinvastaiseen suuntaan kun olisi pitänyt eli kohti spermapankkia, mutta sinne Marjaana ei minun antanut mennä vaan komensi tulemaan toiseen suuntaan.

Marjaana lähti sairaalalta takaisin meille hoitamaan koiria ja tekemään etätyöpäivää meiltä käsin...oli varmasti herkkua tuon pienen Kyöstimme  kanssa työskennellä.

Minä sain itselleni sairaalavaatteet ja esilääkkeet klo 7:00 aikaan. Leikkaava kirurgi kävi tapaamassa minua ja kertoi mitä leikkauksessa tullaan tekemään - enää ei hermostuttanut, koska esilääkitys tehosi ja oloni oli  rauhallinen. Köllöttelin siinä sängyllä siihen asti kunnes hoitaja tuli varttia vailla kahdeksan kertomaan, että nyt lähdetään kohti leikkaussalia, jonne yllätys yllätys ihan itse sängystäni tukeaottaen kävelin. Salin oven suulla sain päähäni myssyn ja käsilleni lämmitetyn pyyhkeen. Leikkaussali hoitajat ohjasivat minut oikealle puolelle salia ja kiipesin sitten itse leikkauspöydälle, jossa minulle laitettiin kanyyli oikeaan käteen. Hetken kuluttua sain happimaskin naamalleni ja siitä muutaman syvän henkäyksen ja sen vielä muistan, että anestesialääkäri esitteli itsensä ja melko pian sen jälkeen "vintti olikin jo pimeänä" ja leikkaus alkoi.

Leikkaus kesti reilun parisen tuntia ja sen aikana minulta poistettiin vasen rintani sekä vasen kainaloni tyhjennettiin kokonaan. Näytteet lähtivät patologille tutkittaviksi ja tulosten perusteella minulle räätälöidään "oma hoitosuunnitelma". 

Leikkauksen jälkeen olin jokusen tunnin heräämössä, jonne sain Ingalta  myös jo ensimmäiset terveiset. Hoitaja haki minut osastolle puoli yhden aikaan ja siellä minua odotti Minnan ja Juhon lähettämä todella kaunis kukkakimppu - iso kiitos teille!!!!

Olo oli osastolle tullessa vielä sekava ja väsynyt, joten otin päälle vielä kunnon päikkärit, ennen kuin tosissani heräsin tokkurasta  tähän maailmaan ja sitten soittelinkin jo minulle rakkaat ihmiset läpi. Poikani Markus laitteli viestiä ja kyseli vointiani, koska on bändinsä kanssa euroopan kiertueella paraikaa. Siskoni poika Tony soitteli ja tiedusteli vointiani ja tsempitti tulevaa.

Myöhemmin iltapäivällä "ihan kaikista paras työkaverini" Tellu tuli katsomaan ja piristämään minua ja toi kauniin kukkakimpun ja kortin työkavereiltani, joissa he toivoivat minun pikaista paranemistani ja paluutani töihin - iso kiitos myös teille olette olleet uskomattoman ihania aina siitä asti, kun nämä ikävät asiat tietoon tuli!!!!

Sitten minua katsomaan tulivat rakkaat eli Bjakke ja Marjaana, jotka viettivät aikaa kanssani aina siihen asti kunnes sain iltaruoan, jolloin heillekin tuli nälkä ja lähtivät kotia kohti. Minulle ei vielä tuossa vaiheessa olisi saanut antaa ruokaa, mutta kun sairaala-apulainen kysyi otanko, niin vastasin että kyllä kiitos, koska nälkä oli tuolloin jo melkoinen. Söin porkkanasosekeiton, leivät ja letut hillolla hyvällä ruokahalulla, mutta kun sairaanhoitaja huomasi, että minulle oli tuotu ruokaa, hän ei ollutkaan mielissään, vaan joutui huomauttamaan sairaala-apulaiselle, että jos tiedoissa lukee ravinnotta - niin ruokaa ei saa tuoda.!!! Kysäisin sairaala-apulaiselta myöhemmin illalla, että oliko hoitaja ollut vihainen hänelle, mutta ei ollut ja en ollut minäkään, koska ruoka oli hyvää ja vatsa täynnä eikä sitä pahaaoloakaan tullut eli loppu hyvin kaikki hyvin!  Sain myöhemmin illalla vielä iltapalankin.

Vaikka olin torkkunut suurimman osan päivää, niin silti väsytti ja kun normaalien kipulääkkeiden lisäksi sain yöksi vielä "tuhdimman" lääkkeen, niin ei tämä tyttö kovin kauan jaksanut valvoa, vaan sammutti huoneesta valot ja otti unta kaaliin. Olin yksin neljän hengen huoneessa, joten mikään ei minua eikä untani häirinnyt ja nukuinkin melko hyvin koko yön, kun ei kivutkaan vaivanneet. Yöhoitajan käydessä yöllä tarkastamassa leikkaushaavan ja dreenin tilanteen heräsin, mutta jatkoin sen jälkeen taas uniani.

Aamulla 06:45 tuli tiistain ensimmäinen potilas huoneeseen ja siitä se huone sitten täyttyikin niin, että kaikissa neljässä vuoteessa oli asukki, joista kukin vuorollaan kävi läpi samat asiat kuin minä edellisenä päivänä.

Yhdeksän aikaan kävi leikannut kirurgi katsomassa haavan ja kainalon ja kertoi itse leikkauksesta sekä antoi luvan kotiin lähdölle. Hän  uskoo, että sytostaattihoidon lisäksi tulen saamaan melko varmasti myös sädehoitoa ainakin tuohon kainaloon, jossa siis oli etäpesäke ja joka tyhjennettiin kokonaan.

Kymmenen aikaan kävi fysioterapeutti näyttämässä voimisteluliikkeet, joita pitää tehdä aamuisin ja iltaisin, jotta haava ei jymähdä kireäksi vaan pysyy joustavana - ja saa sitä jumpata päivälläkin jos vaan jaksaa ja haluaa.

Sairaanhoitajalta sain vielä ohjeita, pehmeän proteesiin liiviin, lippusia ja lappusia sekä ajan jälkitarkastukseen, joka on 9.12.2011. Tämän viikon perjantaina on dreeniletkun poisotto riippuen poistuneen kudosnesteen millilitramäärästä, jota letkun kautta tuonne pussukkaan kertyy vuorokauden aikana. Jos määrä on perjantai aamuna alle 100 ml niin dreeni poistetaan perjaina muussa tapauksessa vasta lauantaina.

Marjaana tuli klo 11. aikaan hakemaan minua kotiin. Poistuessamme sairaalasta ja mennessämme ramppia pitkin parkkipaikalle astuin rampin reunan päälle huomaamattani ja niksautin nilkkani ja lensin siinä turvalleni ajorampille, mutta onneksi ei ollut autoa tulossa, koska alle olisin siinä tapauksessa jäänyt ja onneksi en reväyttänyt haavojani enkä saanut niitä myöskään lisää, housun polvi meni rikki ja nilkkaan sattui kyllä melkoisesti. Linkkasin autolle ja kotona laittelin kylmäpussin nilkkaan sekä lastoitin sen ihan itse. Musta ja turvonnut nilkka on mutta kyllä se siitä lähtee, juurihan mulla pari kuukautta sitten murtui vastaavalla tavalla tuo oikea nilkka, joten hoitokin onnistui ihan näillä omilla kotikonsteilla ja vehkeillä.

Ihana oli tulla kotiin ja ainakin tällä hetkellä mieliala on ihan ok...toisin sanoen lääkityksen täytyy siis olla kohdallaan..ei vainkaan...tiedän että niitä huonojakin päiviä varmasti tulee, mutta yritetään niistä selvitä!

Ystäväni ja lähimmäisilleni kiitos teille kaikille siitä tuesta, jota olette minulle antaneet, se on merkinnyt minulle enemmän kuin osaatte arvatakkaan ja lähimmäiseni koittakaa kestää minua jatkossakin ja palauttakaa maanpinnalle, jos alan tulla liian hankalaksi - kärsivällisyyttä tullaan kaikki tarvitsemaan!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tästä se homma etenee

Rakas siskoni poika Tony oli kirjoittanut eilen FB:n seinälleni alla olevan runon:

Kun suurin osa ahdistuksesta on pois itketty, 
anna onnen kyyneleiden täyttää myrskyssä keinuva veneesi.

Älä pelkää sen uppoamista, 
sillä sen tyhjäksi äyskäröi lähimmäisesi.

Äläkä pelkää veneen kaatuvan aaltojen alle, 
sitä pitävät pystyssä kaikki rakkaasi.

Anna positiivisuutesi ja iloisen loisteesi valaista yli surun sekä sairauden.
Sillä siitä valosta tunnistan tätini. Sinun suuren henkisen voiman ja vaurauden.

                               - Tony Siltanen 15.11.2011 -

Voiko tuon enää kauniimmin sanoa - kiitos Tony - tämä runosi merkitsee minulle todella paljon ja antaa voimia ja uskoa tulevaan - olet rakas ja sydämesi on puhdasta kultaa!

Tänään aamulla menin ajoissa töihin, että ehtisin tehdä pois mahdollisimman paljon päivän töistäni, ennenkuin Marjaana tuli hakemaan minua klo 09:30.


Minulle oli varattu aika Naistenklinikan rintarauhaskirurgiseen yksikköön, jossa kävimme yhdessä Marjaanan kanssa ensin lääkärin vastaanotolla ja sitten vielä rintasyöpähoitajan luona.

Tämän päiväisten käyntien aikana sain tietää, että minulta poistetaan leikkauksessa jo tulevana maanantaina 21.11.2011 vasen rinta sekä kaikki vasemman kainalon imusolmukkeet. Jos kaikki menee hyvin pääsen kotiin tiistaina 22.11.2011. Noin kahden viikon kuluttua leikkauksesta on jälkitarkastus, jossa saan lisätietoa poistetuista kasvaimista sekä minulle räätälöidään hoitosuunnitelma, johon tulee kuulumaan ainakin sytostaattihoidot 6 kertaa kolmen viikon välein ja ehkä myös sädehoito näiden sytostaattihoitojen jälkeen.

Loppusyksystä ja talvesta tulee hoitojen vuoksi varmasti rankkaa, mutta uskon lujasti, että näistä selvitään - onhan minulla maailman parhaat tukijoukot - lapseni, mieheni, vanhempani, sukulaiseni, monet ystäväni -kiitos teille, että olette olemassa!!!

Käynnin jälkeen Marjaana heitti minut takaisin työpaikalleni jossa söimme vielä yhdessä lounaan. Marjaana meni sitten takaisin omiin töihinsä ja minä jatkoin omaa työrupeamaani hoitamalla päivän työt loppuun.

Kiitos Marjaana, että olit tukenani tänään ja olet tulevaisuudessakin - ilman sinua ja tukeasi tuntisin oloni paljon, paljon pelokkaammaksi - sisko olet minulle niin rakas ja tärkeä!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Pysäyttäviä uutisia

Löysin jokin aika sitten vasemmasta rinnastani patin. En kuitenkaan ollut siitä huolissani, koska minulta poistettiin kuusi vuotta sitten oikeasta rinnastani patti, joka patologilla varmistui ns, rasvapatiksi.

Varasin itselleni vuosittaisen gynekologilla käyntiajan ja siellä kerroin "patista" gynekologilleni, joka tutkittuaan rintani kirjoitti lähetteen perusteelliseen tutkimukseen ja mammografiaan.

Mammografissa ja ultrassa kävin tiistaina 25.10.2011. Samalla tutkimuskäynnillä rinnassa olevasta patista otettiin kolme paksuneulanäytettä ja suurentuneesta kainalon imusolmukkeesta otettiin ohutneulanäyte. Näytteet lähtivät patologille ja tulokset saisin viikon kuluttua gynekologiltani. 

Tiistaina 1.11.2011 minulla oli kuitenkin illaksi sovittu tapaaminen muutaman vanhan keskikoulun aikaisen luokkakaverini kanssa, joten sovimme, että gynekologini soittaa minulle tuloksista torstaina 3.11.2011.

Kun soitto torstaina alkuillasta tuli, se kyllä todella pysäytti - minulla on näytteiden perusteella todettu rintasyöpä - Kylläpä heitti elämä tälle tytölle taas kerran isoja asioita purtavaksi!

Perjantaina työpäivä meni melko sekavissa tunnelmissa, mutta oli hyvä, että minulla oli tekemistä ja sitä myötä myös muuta ajateltavaa. Viikonlopuksi päätettiin lähteä mökin rauhaan voimia keräämään.

Sain perjantaina todeta, että minulla on kerrassaan ihania työkavereita, jotka jaksoivat kuunnella minua ja itkuani, kannustaa ja tsempata. Kaiken lisäksi suurin osa heistä on miehiä - kiitos heille kaikille sekä miehille että naisille!

Täytyy kyllä sanoa, että on minulla myöskin maailman paras mies, lapset, sisko, äiti ja isä, jotka omista peloistaan huolimatta jaksavat kannustaa ja valaa uskoa tulevaan sekä kantaa huolta minusta. Siskoni ehti perjantaina jo töissäänkin sopia, että hän pääsee tulemaan seurakseni mukaan hoitoihin - Ei sitä kaikilla olekkaan tällaista rakastavaa ja toisia ajattelevaa "Pikku-Siccoa", erityiskiitos Marjaanalle.

Olen kiitollinen myös niistä useista kymmenistä FB-kavereistani, jotka ovat minua kauniilla viesteillään, voimasanoillaan ja tsemppauksillaan muistaneet - Niinhän se on, että hädässä ystävät tunnetaan - Kiitos Teille!

Nyt siis odotellaan kutsua Naistenklinikalle toimenpiteisiin, jossa sitten myös selviää, että minkälaista hoito-ohjelmaa minulla aletaan suunnitella.

On ollut tosi synkkä tämä viimeinen viikko. Ensin Bjacke menetti työkaverinsa, sitten me saimme tämän pysäyttävän uutisen ja lauantaina saimme tiedon, että Bjacken veljenvaimon äiti siirtyi ajasta ikuisuuteen - kyllä alkaisi jo huonot uutiset riittää tälle syksylle.

Raskas loppusyksy ja talvi tulee olemaan sekä itselläni, että läheisilläni, sen tiedän, mutta uskon että kaikki vielä hyväksi muuttuu!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kyösti tuli taloon 22.10.2011

Torstai-iltana siskoni tuli meille yökylään, koska aikaisin perjantai aamuna lensimme sinivalkoisin siivin kohti Belgiaa ja Brysselin kenttää, josta Antoinette Wiwenes Oochigea's kennelistä ystävällisesti tuli meitä hakemaan.






Ilma oli aurinkoinen, mutta tuulinen ja siksi melko vilakka. Perille päästyämme kävimme viemässä matkatavarat Antoinetten ja Josin luo ja pakkasimme kaikki aikuiset koirat autoihin ja suuntasimme kohti juoksutarhaa, jonka he ovat vuokranneet itselleen ja koirilleen. Tarhalle mennessä poikkesimme suuressa koiratarvikemarketissa ostoksilla.

Tarhalla koirat juoksivat kukin vuorollaan ja nauttivat suunnattomasti vapaana juoksemisesta. Tämän jälkeen  suuntasimme kulkumme takaisin Antoinetten ja Josin luokse.

Ilta kului rattoisasti koirista jutellen, kuvia ja filmejä katsellen - hiljaisia hetkiä ei todellakaan ollut ja ilman sanakirjaakin pärjättiin tosi hienosti. Tietysti tutustuimme myös suloisiin pentuihin sekä meille tulevaan pentuun eli "Kyöstiin" viralliselta nimeltään Oochigea's Kyasti.


Aamulla sitten pakkasimme Kyöstin ja tavarat autoon ja Antoinette lähti viemään meitä kohti lentokenttää. Hieman jännitti, että miten pennun kirjaaminen koneeseen Brysselin kentällä onnistuu, mutta se sujui hienosti ja ilman ongelmia. Kyösti nukkui lentolaukussaan jalkojeni juuressa koko lentomatkan  ja heräsi vasta, kun kone oli jo laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle - siis täyden kympin "maailman matkaaja".

Bjacke tuli Wallun ja Dippyn kanssa treffaamaan meitä ja Kyöstiä tähän lähimaille, jotta koiruudet tapasivat toisensa "vapaalla vyöhykkeellä". Hienosti meni ensi tapaaminen Wallu oli ihan myyty "pikkuveikalle" mutta Dippy kyllä katseli minua sillä silmällä, että mitä olet mamma mennyt tekemään, mutta hyväksyi pennun kuitenkin ihan hienosti tai sanotaanko että sietää sitä tällä hetkellä ja toivottavasti kohta myös hyväksyy kaverikseen - uskon näin.









Kotiuduttuamme Kyösti kävi huushollin läpi ja paineli menemään sen jälkeen ihan kuin olisi ollut täällä jo pidempäänkin - tosi reipas kakara on hän.


Ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä Kyösti piti älämälöä huoneessaan, mutta hiljeni tuotapikaa ja nukkui sunnuntaiaamuna 7:30 asti - eikä Kyöstin huoneessa ollut yhtään pissaa eikä kakkaa yön jälkeen - hieno pikkumies!


Yhtään pissaa ei Kyösti ole sisälle tehnyt ja ne yhdet kakatkin lauantai-iltana olisi varmasti tehnyt ulos, jos itse olisin ollut tarkkana heti ruokailun jälkeen ja vienyt hänet heti ulos:) Tämä oma moka.

Tuhannet kiitokset Antoinette ja Jos vieraanvaraisuudestanne. Kiitos myös, että saimme yöpyä luonanne ja  kuljetitte meitä siellä ollessamme - oli ihana tavata teidät rakkaat ystävämme ja erikoiskiitos tästä sinivalkoisesta lahjasta, joka tuli mukanamme Suomeen.


Täytyy sanoa, että aivan mahdottoman hurmaava "persoona" on tämä pieni Kyöstimme - toivottavasti hänestä kasvaa hieno kilpuri. Lisää kuvia Kyöstin hakureissustamme löytyy täältä.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Lomalla 13.8.-28.8.2011

Eipä lähdettykään heti loman alkajaisiksi möksälle, vaan vietettiin lauantaipäivä Tuomarinkartanolla. Geena oli ilmoitettu SM-ratakokeeseen ja tottahan siellä piti olla paikalla katsomassa ja kannustamassa. Hienosti neiti selvitti alku- ja välierät ja pääsi juoksemaan kovaan sakkiin A-finaaliin. Geena oli finaalilähdössä kolmas. Tulipa vietettyä mukava kisapäivä mukavassa seurassa! Tuomarinkartanolta suuntasin matkani Karkkilaan, jossa minua odotti rakkaani sekä lämmin sauna - Bjacke oli nääs mennyt möksälle koirien kanssa jo aamusta. Duunikaverini Joonas tuli lauantaina möksälle kyläilemään ja saunomaan. Joonas kävi merkkaamassa meille tontin rajat maastoon, jotta ei vahingossa mennä kaatamaan puita naapurin puolelta tai sitten mennään, mutta   nyt ei pääse tämä täti eksymään sienireissulla, kunhan vaan pysyy Joonaksen sinne tänne puihin laittamien nauhojen sisäpuolella - Iso Kiitos Joonakselle! 

Sunnuntaina möksälle meitä viihdyttämään ja yökylään saapui Sicconi laumansa eli Daisyn ja Erican kanssa.


Keskiviikkona pyörähdettiin kotosalla, kun Puolarmetsän sairaalassa oli Puosmalmin asemakaava-alueen esittelytilaisuus. Olisi ehkä kannattanut jäädä pois tilaisuudesta, koska sen jälkeen kyllä otti "pattiin" ihan kybällä. No, katsotaan miten tuossa vielä käy - toivottavasti paremmin kuin hyvin. Jäimme yöksi Espooseen ja aamulla Bjacke lähti koiruuksien kanssa takaisin möksälle. Minä jäin vielä pääkaupunkiseudulle, koska Geena oli kutsuttu juoksemaan HVK-Cupiin keskiviikkoiltana. Hienosti paineli neitonen menemään tälläkin kertaa ja voitti ylikorkeiden narttujen sarjan. Ja taas kerran mukava kisailta mukavassa seurassa! Kisojen jälkeen suunnistin Kehä III kautta kohti Karkkilaa ja jihaa en eksynyt, vaan löysin suorinta reittiä perille, jossa minua taas kerran odotti lämmin sauna!

Kyllä koiruudetkin nauttivat kesälomasta ja mökkielämästä - saivat painella pitkin metsiä, mättäitä, heinikoita ja nurmikoita -  kölliä, kävellä, juosta ja temmeltää ihan miten tykkäsivät - viettää koirien kesälomaa ;-)



Torstaipäivä kului työkaluvaraston lattian teossa sekä tavaroiden siirtelyssä vanhasta työkaluvarastosta tähän uuteen! Hittolainen miten hieno siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Perjantain ja lauantain sai Bjacke ja koiruudet olla rauhassa ja ihan keskenään, kun me "tytöt" lähdettiin sukuloimaan.

Eli perjantaiaamuna matkasin Mäntsälään, josta lähdimme Äidin ja Siccon kanssa kohti Keski-Suomea ja Saarijärveä. Isä jäi Mäntsälään hoitamaan koiria ja Tony tuli sitten katsomaan Isän perään iltasella. Kävimme haudoilla sekä kiertelimme Äidin syntymä- ja lapsuusmaisemissa. Kyllä Saarijärvi on todella kaunista seutua ja miten paljon siellä onkaan järviä. Tällä tyttöjen reissulla tapasimme myös sukulaisia, joihin on tullut pidettyä yhteyttä ihan liian harvoin, onneksi nyt nähtiin ja saatiin vaihdettua kuulumisia. Nähtiin serkkuja ja serkkujen lapsia, äidin serkku perheineen, tätejä ja vaikka ketä. Ihana oli nähdä rakkaita sukulaisin pitkästä aikaa. Kiitokset Leilalla ja Veikolle majoituksesta aivan ihanassa "mökissänne" sekä Veikolle, kun lähdit meitä kuskailemaan. Lauantaina aamupäivällä suuntasimme kulkumme Uuraisten ja Saini-tädin kautta kohti Mäntsälää, josta minä jatkoin vielä matkaani mökille.

Sunnuntaina 21.8.2011 saimme tekstiviestillä tiedon, että meille on syntynyt kolmas lapsenlapsi. Elina ja Mankku saivat "pienen" pojan Adalle kaveriksi. Pikku-Prinssi syntyi klo 14:24 Lohjan sairaalassa ja hänen strategiset mittansa olivat: paino 4460 g ja pituus 53,5 cm. Suloinen pieni mies!!!!


Lomamme viimeinen viikko sujuikin melko rauhallisissa merkeissä, jotain pientä silti puuhattiin, kuten korjattiin pukuhuoneen lattia ja vaihdettiin sinne uusi muovimatto samoin kuin keittiöön.










Pirtin pöydän päällä ei ole ollut kunnon valaistusta, joten Bjacke teki mulle vanhasta öljylampusta kattolampun - ja nyt näkee tehdä hommia! Kiitos rakkaani<3



Kävin pariin otteeseen myöskin sienestämässä mökin pihapiirissä ja metsän reunassa ja sain korinpohjalle kanttarelleja, tatteja sekä lampaankääpiä.



Tällä kertaa löytyi myös tällainen "veitikka"




Sää ei ollut kesäisen helteinen, mutta aurinkoinen ja suurimman aikaa myöskin sateeton, joten ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Tässä kuva mopoilevasta rouvasta;-)

Takana ihana kaksi viikkoinen kesäloma - nyt taas jaksaa painaa!!!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Tirriäinen kavereineen kävi möksällä

Perjantaina töiden jälkeen suunnattiin taas töppöset kohti Karkkilaa ja mökkiä. Marjaana tuli Daisyn, Erican ja "Tytti Tirriäisen" kanssa tutustumaan meidän laumaan. Täytyy sanoa, että Tirriäinen todella valloittava ja ihana tyyppi, joka tulee juttuun kaikkien kanssa eikä pelkää ketään muttei myöskään ole "tyhmän rohkea". Meidän lauma otti Marjaanan lauman hienosti vastaan eikä minkäälaisia kärhämiä esiintynyt.


Tässä kuvia Tirriäisesta!







sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kuumailmapallolennolla Tonyn kanssa

Sain pomoltani viime syksynä 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi lahjakortin kuumailmapallolennolle. Tiesin heti, että haluan kyllä lennolle, mutta yksikseni en sille uskaltaisi mennä, koska minulla on todella kova korkeanpaikankammo. Kysäisinkin rakkaalta siskon pojalta Tonyltä, että jos maksan hänen lentonsa niin tuleeko  hän "henkiseksi tueksi" kanssani lennolle. Tony lupautui ja niinpä minä sitten varaamaan lentoa varten aikaa ja se saatiinkin sunnuntaille 12.6.2011. Tuona viikonloppuna tultiin mökiltä hyvissä ajoin kotiin jänskäämään tulevaa lentoa, mutta se peruuntuikin jokunen tunti ennen annettua kokoontumisaikaa ukkossolujen vuoksi;-( Harmi...Ihan hukkaan meni sen päivän jännittämiset!!!

Uusi lentoaika saatiin varattua lauantaille 2.7.2011. Olin varma, että tämä lento peruuntuisi, kun iltapäivälläkin vielä tuuli puuskaisesti ja aika navakasti ja tuntui että olisi ollut ukkostakin ilmassa, mutta peruutusviestiä ei tullut, joten lähdin matkaan ja hain Tonyn kyytiin ja sitten vaan suunta kohti Helsinki-Malmin lentoasemaa.


Lennonjärjestäjät lähettivät ilmaan jokusen luotauspallon  ja totesivat, että nousu ko. kohteesta ei epämääräisten ja ihmeellisten ilmavirtausten takia onnistu, mutta siirrymme heidän kuljetuskalustollaan Viikkin, josta lähetetään ilmaan uusi luotauspallo ja katsotaan sitten josko päästään lentämään. Pallo lähetettiin ilmaan ja se kulki toivotulla tavalla toivottuun suuntaan, joten ei muuta kuin kamoja peräkärrystä purkamaan ja palloja täyttämään.

Matkaan päästiin tosi lämpimässä ja aurinkoisessa säässä isolla pallolla, jonka koriin mahtui kaksitoista matkustajaa. Noin tunnin kestänyt lentomme päättyi "pehmeään laskuun" Leppävaaran urheilupuiston nurmelle, jossa nautimme skumpat onnistuneen lennon johdosta sekä saimme diplomit.



Lisää kuvia ja jokunen videonpätkä lennolta löytyy täältä.

ISO KIITOS Matille, kun mahdollistit tämän lennon ja Tonylle, kun lähdit taas kerran mukaan tätisi  "kotkotuksiin yläilmoihin" lentämään ja liitämään...olen iloinen ja onnellinen sekä taas yhtä uutta ja ihanaa kokemusta rikkaampi;-)

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Hauskaa Juhannusta 2011




Minä kuljen tuttua polkuain,suopursujen tuoksu niin huumaa, -sydän, hiljaa hetkinen rinnassain! Yö henkii kaihoa kuumaa.

Hämy vihreä verhoo hongikon,suosilmät niin vietellen läikkyy -en tule, en tule, mun kiire on:mulle toiset silmät väikkyy.

Vie polkuni järven pohjukkaan läpi nukkuvan kylän laidan, siellä harmaa veräjä raollaanon keskellä harmaan aidan.

Sen veräjän takana odottaa ilo, onni ja unhon huuma,sua odottaa, sua odottaa
sinä sydän rauhaton, kuuma.
V.A. Koskenniemi

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Sökövintin Samurai (17.11.1999-18.05.2011)

Vanhuskoiramme Samurai on jo pidempään ollut huonossa kunnossa. Samurai laihtui luurangoksi, vaikka söi laumamme koirista eniten, sen turkki lähti melkein kokonaan ja Samu joi juomasta päästyään. Tänään Samurai kävi eläinlääkärissä ja sillä todettiin Gushing syndrooma.

Samurain maksa ja perna olivat todella huonossa kunnossa ja sen kolesteroliarvo oli myös todella korkealla. Eläinlääkäri ei suositellut enää uuden lääkityksen aloitusta, vaan Samurain päästämistä koirien taivaaseen.

Samurai vietti viimeisen päivänsä kanssamme syntymäkotonaan Mäntsälässä leikkien siskonsa Daisyn  ja Erican kanssa - minä olin Samurain kanssa loppuun asti ja se nukkui pois rauhallisesti - annoin sille suukon ja toivotin hyvä matkaa - Nyt Samurain on hyvä olla.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Mökkiviikonloppu

Tänä vuonna avasimme mökkikauden Vapun viikonvaihteessa hyvin rauhallisesti ja tehden pääasiassa pihahommia. Sääkin oli aurinkoinen ja lämmin, vaikka aivan muuta oli ennusteissa luvattu!

Viime viikonvaihteessa ei sitten mökkeiltykään, koska vietimme Äitienpäivää jo lauantaina ja sunnuntai oli varattu WH:n silmäpeilaus yms. koirajuttuihin Tuomarinkartanolla.











No nyt perjantaina työpäivän jälkeen pakkasin koiruudet autoon ja suuntasin auton keulan kohti Karkkilaa. Bjacke tuli omalla autollaan, kun mukana tuli mattorullaa ja lapsenlapsille keinua. Aurinko paistoi ja ilma oli melko lämminkin. Perjantain vietimme Bjacken ja koiruuksien kanssa keskenämme, mutta lauantaina Marjaana tuli Daisyn ja Erican kanssa yökylään möksälle. Oli kiva huomata miten hienosti meidän laumamme otti vastaan Marjaanan lauman - ei minkäänlaista eripuraa, vaan koirat olivat heti kavereita keskenään ja olivat  kuin olisivat olleet keskenään aina - mikäs sen mukavampaa;-).

Lauantai meni mukavasti kivassa seurassa hyvin syöden ja saunoen. Täytyy sanoa, että kyllä tuo möksällä oleva puusauna hakkaa mennen tullen kotona olevan "heti valmiin".

Nyt ollaan taas kotona rentoutuneena ja ensi viikon koitoksiin valmistautuineita - akut on nääs ladattu!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kreetalla 16.4.-23.4.2011

Kävimme Bjacken kanssa viikon lomamatkalla Kreetalla. Alunperin meidän piti lomailla Egyptissä, mutta kun tilanne siellä muuttui rauhattomaksi ja lennot lopetettiin niin vaihdoimme matkamme rauhallisempaan paikkaan. 

Normaalisti pakkaan matkalaukkuni jo hyvissä ajoin ennen matkaa, mutta tällä kertaa päätinkin pakata vasta lauantaiaamuna, jotta Samurai ei tajuaisi meidän olevan lähdössä jonnekin,  se nimittäin stressaa aika tavalla, kun kotiväki on poissa. 

No, kun matkanjärjestäjä sitten lähtöviikon torstaina soitti minulle ja kertoi, että valitettavasti... ehdin jo ajatella, että onkin ollut enne etten ole pakannut matkalaukkuani vielä, koska emme pääsekään matkaan, mutta matkaan päästiinkin - hotelli ja kylä vaan vaihtuivat, kun hotelli, johon meidän piti mennä olikin ilmoittanut etteivät he avaakaan hotellia vielä;-). No perillä selvisi, että moni muukin "yrittäjä" oli päättänyt ettei avaa vielä, joten aika hiljaista oli.

Säänhaltija ei tällä kertaa lomaamme suosinut, vaan kolme ensimmäistä päivää satoi vettä, myrskysi ja me palelimme. En silti valita - loma on aina kuitenkin lomaa. Hotellissa meidän kansssamme asusti noin pari sataa  ranskalaista Nato-sotilasta, joten ääntä ja elämää riitti.

Siskon poikani  muutti meille viikoksi hoitamaan huushollia ja koiria sekä toimi vielä kuskina meille - iso kiitos Tonylle.  Kiitos myös Lindalle, joka käytti koiria välitarpeilla ettei niille tullut kovin pitkää päivää odotella ulospääsyä. Ilman teitä ei matkamme olisikaan onnistunut!

Alla pari kuvaa hotellin partsilta ja pihalta....





sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Talvista luontoa

Lumiset puut ja pensaat on musta niin kauniita-  itseasiassa ihan taidetta!

maanantai 3. tammikuuta 2011

On hanget korkeat...

Alkaa tuota lunta olla sen verran paljon meidän pihapiirissä etten panisi ollenkaan pahakseni vaikkei sitä tulisi enää yhtään lisää, vaikka koirat tykkäävätkin pehmeässä lumessa peuhata.




Pihan pikkuinen tuulimyllykin on saanut lumivaipan päälleen;-)

Etupihalla on lunta noin 85 cm, koska aita on 90 senttinen ja lumiraja on likimain samalla korkeudella ja tällä puolella ei lumitöitä ole tehty ollenkaan.

Tuohon pehmeään hankeen olisi kiva hypätä ilman vaatteita pyörimään ja sieltä sitten saunanlauteille lämmittelemään!!!!