Naistenklinikalla 21.-22.11.2011

Marjaana tuli mökiltä meille kotiin koirineen jo sunnuntaina, koska hän ystävällisesti lupautui taas kerran auttamaan koiriemme hoidossa sairaalassa oloni ajan ja kuskaamaan minut aikaisin maanantaiaamuna Naistenklinikalle toimenpiteisiin.

Melko huonosti nukutun yön jälkeen nousin ylös jo klo 04:45 ja kömmin keittelemään aamukahveja ja viemään koiruuksia aamupissalle ja samassahan tuo heräsi siskokin. Koiratkin olivat ihan unen tokkurassa ja ihmeissään, että mitä toi mamma oikein meinaa, kun tähän aikaan jo herättelee.

Aika riensi vauhdikkaasti ja pian kello olikin niin paljon, että meidän oli aika lähteä liikenteeseen. Halausten, suukkojen ja tsempitysten jälkeen Bjakke lähti töihin ja me Marjaanan kanssa suuntasimme kulkumme kohti Naistenklinikkaa.

Minulla kun ei suuntavaistoa ole, niin Marjaana saattoi minut ihan osastolle asti. Itse en ehkä hermostuksissani olisi sinne opasteista huolimatta ihan ajoissa perille löytänytkään. Viimeksihän, kun lähdettiin osastolta pois minä omalla suuntavaistollani suuntasinkin kulkuni päinvastaiseen suuntaan kun olisi pitänyt eli kohti spermapankkia, mutta sinne Marjaana ei minun antanut mennä vaan komensi tulemaan toiseen suuntaan.

Marjaana lähti sairaalalta takaisin meille hoitamaan koiria ja tekemään etätyöpäivää meiltä käsin...oli varmasti herkkua tuon pienen Kyöstimme  kanssa työskennellä.

Minä sain itselleni sairaalavaatteet ja esilääkkeet klo 7:00 aikaan. Leikkaava kirurgi kävi tapaamassa minua ja kertoi mitä leikkauksessa tullaan tekemään - enää ei hermostuttanut, koska esilääkitys tehosi ja oloni oli  rauhallinen. Köllöttelin siinä sängyllä siihen asti kunnes hoitaja tuli varttia vailla kahdeksan kertomaan, että nyt lähdetään kohti leikkaussalia, jonne yllätys yllätys ihan itse sängystäni tukeaottaen kävelin. Salin oven suulla sain päähäni myssyn ja käsilleni lämmitetyn pyyhkeen. Leikkaussali hoitajat ohjasivat minut oikealle puolelle salia ja kiipesin sitten itse leikkauspöydälle, jossa minulle laitettiin kanyyli oikeaan käteen. Hetken kuluttua sain happimaskin naamalleni ja siitä muutaman syvän henkäyksen ja sen vielä muistan, että anestesialääkäri esitteli itsensä ja melko pian sen jälkeen "vintti olikin jo pimeänä" ja leikkaus alkoi.

Leikkaus kesti reilun parisen tuntia ja sen aikana minulta poistettiin vasen rintani sekä vasen kainaloni tyhjennettiin kokonaan. Näytteet lähtivät patologille tutkittaviksi ja tulosten perusteella minulle räätälöidään "oma hoitosuunnitelma". 

Leikkauksen jälkeen olin jokusen tunnin heräämössä, jonne sain Ingalta  myös jo ensimmäiset terveiset. Hoitaja haki minut osastolle puoli yhden aikaan ja siellä minua odotti Minnan ja Juhon lähettämä todella kaunis kukkakimppu - iso kiitos teille!!!!

Olo oli osastolle tullessa vielä sekava ja väsynyt, joten otin päälle vielä kunnon päikkärit, ennen kuin tosissani heräsin tokkurasta  tähän maailmaan ja sitten soittelinkin jo minulle rakkaat ihmiset läpi. Poikani Markus laitteli viestiä ja kyseli vointiani, koska on bändinsä kanssa euroopan kiertueella paraikaa. Siskoni poika Tony soitteli ja tiedusteli vointiani ja tsempitti tulevaa.

Myöhemmin iltapäivällä "ihan kaikista paras työkaverini" Tellu tuli katsomaan ja piristämään minua ja toi kauniin kukkakimpun ja kortin työkavereiltani, joissa he toivoivat minun pikaista paranemistani ja paluutani töihin - iso kiitos myös teille olette olleet uskomattoman ihania aina siitä asti, kun nämä ikävät asiat tietoon tuli!!!!

Sitten minua katsomaan tulivat rakkaat eli Bjakke ja Marjaana, jotka viettivät aikaa kanssani aina siihen asti kunnes sain iltaruoan, jolloin heillekin tuli nälkä ja lähtivät kotia kohti. Minulle ei vielä tuossa vaiheessa olisi saanut antaa ruokaa, mutta kun sairaala-apulainen kysyi otanko, niin vastasin että kyllä kiitos, koska nälkä oli tuolloin jo melkoinen. Söin porkkanasosekeiton, leivät ja letut hillolla hyvällä ruokahalulla, mutta kun sairaanhoitaja huomasi, että minulle oli tuotu ruokaa, hän ei ollutkaan mielissään, vaan joutui huomauttamaan sairaala-apulaiselle, että jos tiedoissa lukee ravinnotta - niin ruokaa ei saa tuoda.!!! Kysäisin sairaala-apulaiselta myöhemmin illalla, että oliko hoitaja ollut vihainen hänelle, mutta ei ollut ja en ollut minäkään, koska ruoka oli hyvää ja vatsa täynnä eikä sitä pahaaoloakaan tullut eli loppu hyvin kaikki hyvin!  Sain myöhemmin illalla vielä iltapalankin.

Vaikka olin torkkunut suurimman osan päivää, niin silti väsytti ja kun normaalien kipulääkkeiden lisäksi sain yöksi vielä "tuhdimman" lääkkeen, niin ei tämä tyttö kovin kauan jaksanut valvoa, vaan sammutti huoneesta valot ja otti unta kaaliin. Olin yksin neljän hengen huoneessa, joten mikään ei minua eikä untani häirinnyt ja nukuinkin melko hyvin koko yön, kun ei kivutkaan vaivanneet. Yöhoitajan käydessä yöllä tarkastamassa leikkaushaavan ja dreenin tilanteen heräsin, mutta jatkoin sen jälkeen taas uniani.

Aamulla 06:45 tuli tiistain ensimmäinen potilas huoneeseen ja siitä se huone sitten täyttyikin niin, että kaikissa neljässä vuoteessa oli asukki, joista kukin vuorollaan kävi läpi samat asiat kuin minä edellisenä päivänä.

Yhdeksän aikaan kävi leikannut kirurgi katsomassa haavan ja kainalon ja kertoi itse leikkauksesta sekä antoi luvan kotiin lähdölle. Hän  uskoo, että sytostaattihoidon lisäksi tulen saamaan melko varmasti myös sädehoitoa ainakin tuohon kainaloon, jossa siis oli etäpesäke ja joka tyhjennettiin kokonaan.

Kymmenen aikaan kävi fysioterapeutti näyttämässä voimisteluliikkeet, joita pitää tehdä aamuisin ja iltaisin, jotta haava ei jymähdä kireäksi vaan pysyy joustavana - ja saa sitä jumpata päivälläkin jos vaan jaksaa ja haluaa.

Sairaanhoitajalta sain vielä ohjeita, pehmeän proteesiin liiviin, lippusia ja lappusia sekä ajan jälkitarkastukseen, joka on 9.12.2011. Tämän viikon perjantaina on dreeniletkun poisotto riippuen poistuneen kudosnesteen millilitramäärästä, jota letkun kautta tuonne pussukkaan kertyy vuorokauden aikana. Jos määrä on perjantai aamuna alle 100 ml niin dreeni poistetaan perjaina muussa tapauksessa vasta lauantaina.

Marjaana tuli klo 11. aikaan hakemaan minua kotiin. Poistuessamme sairaalasta ja mennessämme ramppia pitkin parkkipaikalle astuin rampin reunan päälle huomaamattani ja niksautin nilkkani ja lensin siinä turvalleni ajorampille, mutta onneksi ei ollut autoa tulossa, koska alle olisin siinä tapauksessa jäänyt ja onneksi en reväyttänyt haavojani enkä saanut niitä myöskään lisää, housun polvi meni rikki ja nilkkaan sattui kyllä melkoisesti. Linkkasin autolle ja kotona laittelin kylmäpussin nilkkaan sekä lastoitin sen ihan itse. Musta ja turvonnut nilkka on mutta kyllä se siitä lähtee, juurihan mulla pari kuukautta sitten murtui vastaavalla tavalla tuo oikea nilkka, joten hoitokin onnistui ihan näillä omilla kotikonsteilla ja vehkeillä.

Ihana oli tulla kotiin ja ainakin tällä hetkellä mieliala on ihan ok...toisin sanoen lääkityksen täytyy siis olla kohdallaan..ei vainkaan...tiedän että niitä huonojakin päiviä varmasti tulee, mutta yritetään niistä selvitä!

Ystäväni ja lähimmäisilleni kiitos teille kaikille siitä tuesta, jota olette minulle antaneet, se on merkinnyt minulle enemmän kuin osaatte arvatakkaan ja lähimmäiseni koittakaa kestää minua jatkossakin ja palauttakaa maanpinnalle, jos alan tulla liian hankalaksi - kärsivällisyyttä tullaan kaikki tarvitsemaan!