Löysin jokin aika sitten vasemmasta rinnastani patin. En kuitenkaan ollut siitä huolissani, koska minulta poistettiin kuusi vuotta sitten oikeasta rinnastani patti, joka patologilla varmistui ns, rasvapatiksi.
Varasin itselleni vuosittaisen gynekologilla käyntiajan ja siellä kerroin "patista" gynekologilleni, joka tutkittuaan rintani kirjoitti lähetteen perusteelliseen tutkimukseen ja mammografiaan.
Mammografissa ja ultrassa kävin tiistaina 25.10.2011. Samalla tutkimuskäynnillä rinnassa olevasta patista otettiin kolme paksuneulanäytettä ja suurentuneesta kainalon imusolmukkeesta otettiin ohutneulanäyte. Näytteet lähtivät patologille ja tulokset saisin viikon kuluttua gynekologiltani.
Tiistaina 1.11.2011 minulla oli kuitenkin illaksi sovittu tapaaminen muutaman vanhan keskikoulun aikaisen luokkakaverini kanssa, joten sovimme, että gynekologini soittaa minulle tuloksista torstaina 3.11.2011.
Kun soitto torstaina alkuillasta tuli, se kyllä todella pysäytti - minulla on näytteiden perusteella todettu rintasyöpä - Kylläpä heitti elämä tälle tytölle taas kerran isoja asioita purtavaksi!
Perjantaina työpäivä meni melko sekavissa tunnelmissa, mutta oli hyvä, että minulla oli tekemistä ja sitä myötä myös muuta ajateltavaa. Viikonlopuksi päätettiin lähteä mökin rauhaan voimia keräämään.
Sain perjantaina todeta, että minulla on kerrassaan ihania työkavereita, jotka jaksoivat kuunnella minua ja itkuani, kannustaa ja tsempata. Kaiken lisäksi suurin osa heistä on miehiä - kiitos heille kaikille sekä miehille että naisille!
Täytyy kyllä sanoa, että on minulla myöskin maailman paras mies, lapset, sisko, äiti ja isä, jotka omista peloistaan huolimatta jaksavat kannustaa ja valaa uskoa tulevaan sekä kantaa huolta minusta. Siskoni ehti perjantaina jo töissäänkin sopia, että hän pääsee tulemaan seurakseni mukaan hoitoihin - Ei sitä kaikilla olekkaan tällaista rakastavaa ja toisia ajattelevaa "Pikku-Siccoa", erityiskiitos Marjaanalle.
Olen kiitollinen myös niistä useista kymmenistä FB-kavereistani, jotka ovat minua kauniilla viesteillään, voimasanoillaan ja tsemppauksillaan muistaneet - Niinhän se on, että hädässä ystävät tunnetaan - Kiitos Teille!
Nyt siis odotellaan kutsua Naistenklinikalle toimenpiteisiin, jossa sitten myös selviää, että minkälaista hoito-ohjelmaa minulla aletaan suunnitella.
On ollut tosi synkkä tämä viimeinen viikko. Ensin Bjacke menetti työkaverinsa, sitten me saimme tämän pysäyttävän uutisen ja lauantaina saimme tiedon, että Bjacken veljenvaimon äiti siirtyi ajasta ikuisuuteen - kyllä alkaisi jo huonot uutiset riittää tälle syksylle.
Raskas loppusyksy ja talvi tulee olemaan sekä itselläni, että läheisilläni, sen tiedän, mutta uskon että kaikki vielä hyväksi muuttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti