keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tästä se homma etenee

Rakas siskoni poika Tony oli kirjoittanut eilen FB:n seinälleni alla olevan runon:

Kun suurin osa ahdistuksesta on pois itketty, 
anna onnen kyyneleiden täyttää myrskyssä keinuva veneesi.

Älä pelkää sen uppoamista, 
sillä sen tyhjäksi äyskäröi lähimmäisesi.

Äläkä pelkää veneen kaatuvan aaltojen alle, 
sitä pitävät pystyssä kaikki rakkaasi.

Anna positiivisuutesi ja iloisen loisteesi valaista yli surun sekä sairauden.
Sillä siitä valosta tunnistan tätini. Sinun suuren henkisen voiman ja vaurauden.

                               - Tony Siltanen 15.11.2011 -

Voiko tuon enää kauniimmin sanoa - kiitos Tony - tämä runosi merkitsee minulle todella paljon ja antaa voimia ja uskoa tulevaan - olet rakas ja sydämesi on puhdasta kultaa!

Tänään aamulla menin ajoissa töihin, että ehtisin tehdä pois mahdollisimman paljon päivän töistäni, ennenkuin Marjaana tuli hakemaan minua klo 09:30.


Minulle oli varattu aika Naistenklinikan rintarauhaskirurgiseen yksikköön, jossa kävimme yhdessä Marjaanan kanssa ensin lääkärin vastaanotolla ja sitten vielä rintasyöpähoitajan luona.

Tämän päiväisten käyntien aikana sain tietää, että minulta poistetaan leikkauksessa jo tulevana maanantaina 21.11.2011 vasen rinta sekä kaikki vasemman kainalon imusolmukkeet. Jos kaikki menee hyvin pääsen kotiin tiistaina 22.11.2011. Noin kahden viikon kuluttua leikkauksesta on jälkitarkastus, jossa saan lisätietoa poistetuista kasvaimista sekä minulle räätälöidään hoitosuunnitelma, johon tulee kuulumaan ainakin sytostaattihoidot 6 kertaa kolmen viikon välein ja ehkä myös sädehoito näiden sytostaattihoitojen jälkeen.

Loppusyksystä ja talvesta tulee hoitojen vuoksi varmasti rankkaa, mutta uskon lujasti, että näistä selvitään - onhan minulla maailman parhaat tukijoukot - lapseni, mieheni, vanhempani, sukulaiseni, monet ystäväni -kiitos teille, että olette olemassa!!!

Käynnin jälkeen Marjaana heitti minut takaisin työpaikalleni jossa söimme vielä yhdessä lounaan. Marjaana meni sitten takaisin omiin töihinsä ja minä jatkoin omaa työrupeamaani hoitamalla päivän työt loppuun.

Kiitos Marjaana, että olit tukenani tänään ja olet tulevaisuudessakin - ilman sinua ja tukeasi tuntisin oloni paljon, paljon pelokkaammaksi - sisko olet minulle niin rakas ja tärkeä!

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kun ajelin sieltä naistenklinikalta takaisin töihin, mietin autossa, että mistä ihminen saa nämä voimavarat käyttöönsä aina hädän hetkellä.
Pariviikkoa sitten ei minussa ollut energiaa, ei tipan tippaa. Nyt energiaa ja voimaa tuntuu olevan kuin pienessä kylässä. Suunnittelen ja järjestelen omia töitäni ja elämääni niin, että pystyn olemaan vierelläsi ja tukenasi tulevissa hoidoissa.
Elän tällä hetkellä vain antaakseni sinulle tukea ja voimia kestää tulevaa. Joten siihen voit luottaa, että teen ja annan itsestäni kaiken, että sinä jaksat ja tästä selviät.
Jätä arkiset huolet ja murheet minun hoidettavakseni ja keskity sinä itsesi hoitoon.

Yhdessä me sisko tästäkin selvitään ♥

FoxiFox kirjoitti...

Kiitos rakas siskoni...tiedän että olet 110-prosenttisesti mukana tukemassa!

Kyllä tästä selvitään!