Lunta, lunta...

Vihdoin saatiin Espooseenkin lumipeite maahan. Ei sitä lunta paljon tarvitse maassa olla, kun on jo heti valoisampaa…ihanaa! Toivottavasti nyt pitäisi pikkupakkasta, että lumipeite myös pysyisi maassa. Koiruudetkin olivat sataneesta lumesta aivan innoissaan ja tohkeissaan.

En päässyt tänään koirieni kanssa Luukkilenkille, kun olin lupautunut “nuorisolle” huonekalukauppoihin kuskiksi ja niinpä se päivä kuluikin Suomi Soffaa ja Ikeaa kierrellen ja huonekaluja ja tarvikkeita nuorten kanssa ostellen. Kauppareissulta kotia palattuani jouduinkin ensi kerran tänä talvena pihaa kolaamaan, oli sitä lunta sen verran tuiskunnut.

Kovasta tuulesta ja lumituiskusta huolimatta päätin lähteä tekemään kävelylenkin, joten vetäisin ”lapinpipon” päähän, riittävästi vaatetta ylle ja sauvat käteen ja painuin pihalle - täytyy kyllä todeta, että oli aika raskas lenkki ja puuskutin kuin kala kuivalla maalla, kun takaisin kotiin lenkiltä palasin, mutta hyvää teki “tuuletus” raikkaassa talvisäässä!!!

Paljon Onnea vaan...

Niin se aika kulkee, ja meillä on tänään 17.11.2009 Synttärit. Onnittelut 9-vuotta täyttäville sisaruksilleni: Sissi, Sampo ja Sokrates!

Siskon tytöt hoidossa...

Perjantai-iltapäivänä Little ja Tony lähtivät ”työmatkalle” ulkomaille ja siskon tytöt jäivät minulle ja Bjackelle hoitoon viikonlopuksi.

Hyvin meillä on mennyt ainakin tähän asti ja tytöt ovat kuin kotonaan. Exo se vain haikailee “parakin” suuntaan, joka kerta kun kävellään pissatarhaan tai sieltä pois. Exo uskoo varmaankin Marjaanan olevan parakissa ja haluaisi siksi mennä sinne myös. Exohan on vain ja ainoastaan Marjaanan koira, sellaista kiintymystä Exo ei osoita kenellekään muulle kuin Littlelle, ei edes minulle vaikka ollaan enemmänkin kuin tuttuja ja usein tekemisissä.

Littleltä tuli illalla viestiä, että kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja hän kirjoittaa matkasta tarkemmin ensi viikolla Wandan blogiin.

Kohta viikko on vierähtänyt Hemmon poismenosta ja pahaolo alkaa itseltäkin jo helpottaa, kova ikävä vaan on edelleen, mutta elämä jatkuu ja koiralaumamme on pikkuhiljaa tottunut siihen, että yksi jäsen on laumasta poissa.

Kiitokset kaikille kauniista sanoistanne - ne lohduttivat surussamme.

Mutta nyt katseet suunnataan tulevaisuuteen ja ajatukset iloisempiin asioihin pimeästä syksystä huolimatta.

Kivut loppuivat...

Hemmon vointi ei lauantaiaamuna ollut todellakaan hyvä. Menimme Espoon eläinsairaalan kontrollikäynnille, jossa Hemmo todettiin alilämpöiseksi (36.2) ja kuivaksi. Hemmolle annettiin taas nestettä ja sille laitettiin häkkiin lämpöpeitteet sekä puhallettiin sinne lämmintä ilmaa.

Kun klo 17. aikaan mentiin Hemmoa hakemaan, sen tila oli sellainen, että vaihtoehtoja oli tasan kaksi: tehohoito Yliopiston eläinsairaalassa (YES:ssä) tai nukutus. Kotona Hemmo ei olisi selvinnyt sunnutai-iltapäivään, jolloin se taas olisi joutunut nesteytykseen.

Hemmon vointi parani päivän aikana, eli lämpö nousi normaaliksi ja eläinlääkäri uskoi Hemmon voinnin tehohoidosta edelleenkin kohenevan, päätimme viedä Hemmon tehohoitoon YES:iin. Lähdimme Marjaanan kanssa matkaan hyvillä mielin, koska Hemmo oli rauhallinen ja tuskaton. Väsynyt Hemmo oli ja lepäsi auton takaosassa rauhallisesti.

Hemmo otettiin sisään YES:iin ja kotiin lähtiessämme eläinlääkäri kertoi Hemmon tilasta ja kertoi toimenpiteistä ja tutkimuksista joihin heidän oli tarkoitus ryhtyä. Minulta kysyttiin elvytetäänkö Hemmoa, jos sen tila romahtaa, johon vastasin että Hemmoa ei enää elvytetä.
Yhtä levollisin mielin ei ajeltu kotiinpäin, vaan sanoinkin Marjaanalle, etten usko Hemmon enää tältä reissulta palaavan takaisin kotiin. Eikä aikaakaan, kun eläinlääkäri soitti, että Hemmon tila on romahtanut. Me teimme u-käännöksen melkein kotiovelta ja palasimme hyvästelemään Hemmon.

Alla eläinlääkäri Vilhelmiina Huuskosen yhteenveto:
Yliopistolle tuotaessa Hemmo oli heikko, sen syketiheys oli korkea ja se aristi erittäin voimakkaasti vatsaontelon koskettamista. Hemmo sai suonensisäistä nesteytystä ja voimakasta kipulääkitystä ensiapuna, mutta se ei vastannut hoitoon. Hemmon vatsaontelo tutkittiin ultraäänellä, jolloin havaittiin sinne kertyneen suuren määrän vapaata nestettä. Vatsaontelon nesteestä otettiin punktaattinäyte, jonka perusteella Hemmolla todettiin septinen peritoniitti (vatsakalvontulehdus). Septinen peritoniitti on vakava tila, ja indikaatio vatsaontelon uudelleen avaamiselle. Hemmon huonon kunnon ja erittäin varauksellisen ennusteen vuoksi suosittelimme Hemmon eutanasiaa. Hemmon ruumis toimitetaan patologille tutkittavaksi. Otamme osaa suruunne.

Hemmo nukkui pois (nukutettiin) 8.11.2008 klo 21:40 Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Olimme Hemmon kanssa koko toimenpiteen ajan sitä silitellen ja sille jutellen. Hemmo nukkui pois rauhallisesti ilman kipua ja tuskaa. Nyt Hemmolla on hyvä olla ja minullakin rauha, kun tiedän ettei Hemmolla enää ole minkäänlaisia kipuja.

Hyvää matkaa mamman ja papan poika “Hemppa” ja kiitos että olet ollut olemassa, olit meidän lauman ilopilleri aina kujeet ja metkut mielessäsi. Nyt katselet meitä sieltä pilvenhattaran reunalta.

Ei vaan hellitä...

Hemmon “tauti” edelleenkään, vaan herra vietti taas koko keskiviikkopäivän Espoon eläinsairaalassa tiputuksessa.

Töistä tullessani kävin hakemassa kaverin kotiin. Hoitaja “Kati” antoi kotiutusohjeet ja kertoi Hemmon syöneen siellä iltapäivällä hyvällä ruokahalulla. Oma mielikin oli iloisempi, koska koira oli huomattavasti paremmassa kunnossa ja pirteämpi.

Yön aikana Hemmo oli oksentanut kaikki mitä oli päivän aika syönyt (oksennuksen esto lääkitys lopetettiin), mutta oli juonut vesikuppinsa tyhjäksi, joten päätin jättää sen päiväksi kotiin, vaikka ei suostunutkaan aamulla syömään mitään.

Tänään töistä tullessani löysin Hemmon taas alakuloisena oksennusten keskeltä, ruokakuppiinsa ei ollut koskenut ja vesikupin vesipinta samalla tasolla kuin aamulla. Koska Hemmolle ei oikein mikään ruoka maistu, niin hain kaupasta A-piimää ja syötin Hemmolle ruutalla piimää, että saisi vatsaansa edes jotain. Lisäksi sain Hemmon syömään kädestä muutaman pikku koirannappulankin.

Soittelin eläinlääkäriasemalle ja kerroin Hemmon kuulumiset ja sain ohjeen viedä Hemmo taas sinne nesteytykseen, koska menee niin kuivaksi kun ei syö eikä juo riittävästi. Hemmon viettää illan siellä, mutta yöksi haen Hemmon kotiin. Eläinlääkärit pitivät miitinkiä ja päättivät, että Hemmon vatsa tulisi tähystää ja tarvittaessa leikata.

Niinpä vien huomenna aamulla Hemmon taas eläinlääkäriasemalle, jossa vatsa tähystetään ja tarvittaessa leikataan. Toivottavasti vihdoin löytyy syy Hemmon pahaanoloon. Jännittää, pelottaa ja itkettääkin.

Huomenna on työpaikkani 15-vuotisjuhla, jossa saan Kauppakamarin 15-vuotis merkit rintaani, kun olen palvellut samalla työnantajalla tuon ajan. Juhlamieltä ei kyllä tässä vaiheessa ole yhtään, kun koira on tuossa kunnossa. Mennään siis Bjacken kanssa huomenna illalla juhlimaan, mutta menemme autolla ja ajan itse juhlapaikalle ja siltä pois. Onneksi Marjaana asustaa tällä hetkellä täällä meidän luona “parakissa” ja voi toimia koirahoitajana huomisiltana, kun emme itse ole paikalla.

Pitäkää Hemmolle peukkuja - toivottavasti kaikki menee hyvin - kiitos!

Paljon Onnea vaan...

Wallu sisaruksineen täyttää tänään 5-vuotta. Onnea vaan kaikille!

Ei kyllä Wallusta ikinä uskoisi, että herra on jo tuon ikäinen - on sen verran lapsenmielinen!

Ei kaksi ilman kolmatta...

Hemmo edelleen huonossa kunnossa, ei syö eikä juo kun pakottamalla ja koira todella kuivassa kunnossa. Oksentelee ja on erittäin väsynyt. Niinpä matkattiin uudemman kerran Espoon eläinsairaalaan päivystykseen, joka aukesi klo 14.00.

Hemmo laitettiin taas tiputukseen ja se sai 1 litran nestettä suoneen 4,5 tunnin aikana sekä oksennuksen estolääkkeen lisäksi Hemmon vatsasta otettiin uudet kuvat ja tutkittiin veri.

Siellä se sunnuntaipäivä hurahti ja kotiuduimme klo 20. aikaan. Hemmo nesteytyksen vuoksi taas huomattavasti pirteämpi ja oli ahnaasti menossa ruokakipolle, mutta valitettavasti saa tänään vain ja ainoastaan riisin keitinlientä ja huomisesta alkaen lusikallisen riisiä tuohon liemeen useamman kerran päivän aikana.

Toivon todella, että tauti menee näillä lääkärikäynneillä ohi ja että Hemmo tulee taas kuntoon. Kyllä menee wiipotin nopeasti huonon näköiseksi, kun ei syö eikä juo pariin päivään.

Paluu arkeen...

Oltiin Littlen ja mieheni kanssa lomailemassa Kanarialla Puerto Ricossa. Lomaviikko kului lepäillen, aurinkoa ottaen ja hyvin syöden. Sää suosi meitä, kun aurinko paistoi täydeltä terältä koko lomaviikon ajan.

Alla kuva hotellin yläuima-altaalta ja hotellin pihapiiristä.

Pimeään ja sateiseen Suomeen palattiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja paluu arkeen tapahtuikin heti torstaina, kun sain viedä Samun eläinlääkäriin virtsavaivojen vuoksi.

Samu on juonut koko ikänsä paljon, mutta nyt veden litkintä on lisääntynyt huomattavasti ja sen myötä myös pissalla käyntien tarve. Olen palkannut lapsityövoimaa eli kenneltyttömme “Linda” käyttää Samua ulkona päivän aikana, jottei sen tarvitse pidätellä ihan kokopäivää, kun ollaan töissä. Samulta otettiin verikokeita sekä virtsanäyte, jotka lähetettiin tutkittavaksi ja tulokset saan maanantaina. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

No perjantaina olikin sitten Hemmon vuoro mennä eläinlääkäriin, kun alkoi oksennella ja vatsa meni kuralle. Hemmon vointi oli todella huono, koska tuolle syömäahmatille ei edes ruoka enää maistunut. Hemmo vietti perjantaipäivän tiputuksessa ja haimme sen illalla kotiin, jolloin koira oli ihan eri oloinen kuin aamulla. Eläintenhoitaja kertoi, että Hemmon piristyessä herra oli alkanut itse purkaa tiputusjutskia, joten letkut otettiin pois.

Lääkäristä lähdettäessä saatiin ohje poistaa Hemmon jalasta side, kun tullaan kotiin, mutta olisihan mun pitänyt koirani tuntea ja ottaa se side pois jo autoon laitettaessa, koska niinhän siinä kävi, että sidettä ei jalassa enää kotiin tultuamme ollut, joten herra oli syönyt sen ja nyt sitten annetaan parafiiniöljyä, että saadaan se side tulemaan ulos ilman, että tarvitsee taas mennä lääkäriin!

Hemmo sai suolistoantibioottikuurin ja vatsahapposalpaajaa. Toivottavasti tauti menee noilla ohi, side poistuu normaalia kautta itsestään ja saadaan taas koira kuntoon.