Viime päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa, mutta nyt tuli sellainen tunne, että on taas kirjoitettava.
Minulle jäi kaikkien hoitojen jälkeen (sytostaatit,sädehoidot ja pidennetty herceptinhoito) etäpesäke-epäily tuonne oikean lapaluun alareunan alle, joten minun pitää käydä puolivuosittain kontrolleissa syöpäklinikalla.
Tästä on omat hyvät puolensa, koska lisäkuvauksien ja verikokeiden vuoksi pääsen tapaamaan useammin hoitavaa lääkäriäni kuin ne potilaat, joilla ei etäpesäke-epäilyjä ole ja jotka tapaavat lääkärinsä noin joka toinen vuosi, mutta myös omat huonot puolensa, koska nämä kontrollit vaikuttavat sekä omaan sekä läheisteni ja työkavereideni elämään aikatavalla.
Kun puolivuotistarkastus lähenee alkaa oma mieli muuttua: pinna kiristyy, itkuherkkyys lisääntyy ja ajatuksiin hiipii se epäilys, että josko se syöpä siellä onkin lähtenyt uuteen kasvuun. Itseasiassa oma mieli on jo päätynyt siihen vaihtoehtoon, että näin on käynyt ja keho tuntee jopa kipua ja senkin kuinka se syöpäkasvain siellä kasvaa.
Tämä on tosi outoa, koska suurin osa tästä puolen vuoden väliajasta menee ihan hyvin ilman minkäänlaisia ajatuksia syövän uusimisesta ja mieli on reipas ja iloinen. Tellu sanoikin mielestäni hyvin, kun joku oli häneltä kysynyt, että miten minä voin - että itseasiassa varmaan aika hyvin, koska en ollut puhunut sairaudestani pitkään aikaan. Tellu sanoikin minulle, että hän ei ota sairauttani puheeksi, mutta kuuntelee ja puhuu siitä silloin, kun minulla on siihen tarvetta ja tästä olen tosi kiitollinen Tellulle ja kaikille työkavereilleni, jotka ovat varmasti kyllästymisen asti jaksaneet näiden reilun kahden vuoden ajan kuunnella vuodatuksiani ja tukea minua.
Kun kokeet ja TT-kuvat on otettu, alkaa se pahin aika eli parin viikon odotus, että pääsee kuulemaan ne tulokset lääkärin luo. Näillä lääkärin vastaanotoilla on rakas sisareni Marjaana ollut mukana joka kerta ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Viime kerralla, jopa lääkäri kiitti Marjaanaa siitä, että hän on jaksanut käydä kanssani tämän pitkän ja Marjaanallekin raskaan matkan. On minulla kyllä maailman paras pikku-sisko!
Mutta sitten se tunne, kun lääkäri käy papereita läpi ja kertoo sinulle, että veriarvosi ovat loistavat, maksassa ei näy mitään muutoksia, myöskin etäpesäke-epäily on muuttumattomana paikoillaan - sitä tunnetta ei monikaan pysty edes kuvittelemaan - se on ihan omaa luokkaansa ja siinä samassa ne kaikki pelot, epäilyt ja tuntemukset kipuineen poistuvat ja painava kivi tippuu sydämeltä ja lähdet taas kulkemaan iloisin ja luottavaisin mielin elämääsi eteenpäin.
Marraskuun lääkärin vastaanotolla kysäisin lääkäriltä, että minkälaiset mahdollisuudet minulla olisi päästä imusolmuke siirtoleikkaukseen ja hän katsottuaan papereitani sanoi, että mahdollisuudet ovat hyvät ja hän laittaa lähetteen menemään ja samalla leikkauskerralla voitaisiin myös tehdä poistetun rinnankorjausleikkaus jos vaan minulle sopii. No parin kolmen viikon kuluttua sain postista kirjeen, jossa kerrottiin, että minulle on varattu aika Töölön sairaalan kirurgian poliklinikan plastiikkakirurgille 6. helmikuuta 2014. Tällä käynnillä käydään luultavasti läpi itse leikkausta ja päätetään tehdäänkö se vai ei. Jos leikkaukseen päädytään alkaa puolen vuoden leikkausjono-odotus.
Alla pari linkkiä aiheeseen liittyen - ei nuo toimenpiteet ihan pikku-juttuja ole:
Kiitos kaikille rakkailleni ja ystävilleni tuestanne ja avustanne - ne ovat olleet korvaamattoman tärkeitä!
Yritetään elää tässä hetkessä ja nauttia niistä jokaisesta - vaikka se joskus vaikeaa onkin!
.JPG)
.JPG)
.JPG)
