Toinen hoito syöpäklinikalla sujui saman kaavan mukaan kuin ensimmäinenkin. Hoito kesti kaikkinensa kolmisen tuntia. Ensin tippui pari tuntia taxotere-systostaatti ja sen päälle tunnin verran herceptin. Sairaanhoitaja oli tosi herttainen ja ihana - ihminen paikallaan - ja se merkitsee todella paljon silloin kun olet sairas tai kipeä.
Kortisonin voimalla mentiin perjantai-aamupäivään ihan terhakkaasti, mutta iltapäivällä alkoi tämän tytön meno osoittaa jo hyytymisen merkkejä. Lauantaista maanantaihin vietinkin aikaani suurimmaksi osaksi vaakatasossa leväten. Tiistaina alkoi voimat olla kohdillaan ja löytyä jo virtaakin ja tuntua siltä, että elämä voittaa!!!!
Hoidon jälkeen on pari viikkoa mennyt ilman makuaistia, luita ja niveliä on kolottanut, vatsa on jonkin verran krampannut, mutta huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisen hoito kerran jälkeen - muuten on mennyt melko mukavasti.
Hiuksistani tai sanotaanko siilistäni on yli puolet jo tippunut pois ihan kuin koiralta karva karvan lähtöaikaan, mutta lohdutan itseäni sanomalla, että ne on vaan hiuksia ja ne kasvavat joskus tulevaisuudessa takaisin. On kyllä sanottava, että on outoa olla ilman hiuksia tämän kortisonin turvottaman "nupin" kanssa, joka muistuttaa kuu-ukon naamaa. Tuo pää kun on kuitenkin aina esillä ja piiloonkaan sitä ei saa eikä tuota peruukkiakaan koko aikaa viitsi käyttää ja se ei todellakaan ole sama asia kuin omat hiukset.
Hoitojen välinen aika on mennyt tosi nopsasti ja ensi viikollahan minulla onkin edessä jo III hoitokerta. Sairauslomatkin on nyt loppu ja työelämään palattu todenteolla - tosin saan kyllä itse vointini mukaan tulla ja mennä - on mulla niin mahtava työnantaja ettei sellaista toista ole kellään - Iso kiitos Matti ja kaikki ihanat duunikaverini!
Helmikuun loppupuolella minut skannataan taas uudelleen, jotta nähdään mitä on tapahtunut vai onko tapahtunut mitään niille kolmelle etäpesäkkeelle -toivottavasti ovat hävinneet huitsin hittisiin eivätkä enää koskaan takaisin tule - toivossa on hyvä elää :)
Tällaista tällä kertaa - kuitenkin iloisin ja avoimin mielin tulevaisuuteen katsoen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti