sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Mökkiviikonloppu 5.-6.9.2009

Olin luvannut Bjackelle "Vaimosta Vapaan Viikonlopun" , joten meidän piti Siskon ja koiruuksien kanssa mennä pois jaloista ja mökille viikonloppua viettämään. Harmi vaan, että Sisko oli tullut "pipiksi" ja hän lähti kotiin sairastamaan ja meidän mökille meno ei ollutkaan varmaa. Ja niinhän siinä kävi, että perjantaina ei mökille lähdettykään.

No, Sisko nukkui puolesta päivästä iltamyöhään ja siihen päälle vielä kunnon yöunet ja oli kuin olikin lauantaiaamuna jo paremmassa kunnossa ja sitä mieltä että mökille lähdetään.

Starttasimme Puolarmetsästä lauantaiaamuna kello 8:30 aikaan ja suuntasimme auton keulat kohti "Namukylää". Ei ollut teillä ruuhkaa, vaan saatiin ajella melkeinpä kaksin perille asti.

Säätiedotus oli onneksi luvannut ihan mukavaa säätä lauantaiksi, mikä sopi paremmin kuin hyvin, koska olimme kutsuneet vanhempamme koirineen meitä mökille tapaamaan ja viettämään vähän erilaista launtaipäivää.

Oli siinä sutinaa ja sähellystä, kun kaikki 11 wiipotinta kirmaili pienemmissä ryhmissä pitkin pihaa sinne tänne. Hauskaa oli koiruuksilla ja meilläkin!

Vietettiin oikein kiva päivä "vanhusten" kanssa. Vaija sienesti ja Mummo keräsi mustikoita. Mukavan kokoisen sienisaaliin Vaija saikin kerättyä ihan siitä meidän metsästä ja Mummo mustikoita omaan purnukkaansa. Minä valmistelin sillä aikaa "herkkuaterian" pihagrillissä.

Illalla vielä lämmitettiin sauna ja kylvettiin, jonka jälkeen Mummo ja Vaija koirineet lähtivät ajelemaan kohti Mäntsälää. Minä ja Sisko katseltiin hetki telkkaria, jota kumpikaan ei nähnyt , kun torkahdettiin melkein heti. Jossain vaiheessa herättiin ja käytettiin koiruudet iltatarpeillaan ja jatkettiin sen jälkeen unia.

Tuli taas ladattua virtaa tulevaan työviikkoon ja koiruudet saivat kaipaamaansa liikuntaa! Sunnuntaina puolen päivän maissa sitten suunnattiin auton keulat kotia kohti - takana kiva viikonloppu!

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Joo, oli todella ihana viikonloppu omien vanhempien ja siskon kanssa!

Sitä ei varmaan aina muista edes kertoa, miten tärkeitä ja rakkaita ihmisiä te olette.