keskiviikko 4. tammikuuta 2012

I hoitokerta syöpäklinikalla 4.1.2012

Marjaana tuli meille yökylään tiistai-iltana, kun oli lupautunut tulemaan autokuskikseni sekä henkiseksi tuekseni tälle ensimmäiselle hoitokerralle syöpäklinikalle.

Minä aloitin kortisonikuurin tiistai-iltasella ja luulin etten nukkuisi tulevana yönä, mutta toisin kävi, yö meni ihan normaalisti eli heräsin muutamaan otteeseen ja jatkoin sitten taas uniani. En tiedä johtuiko tuosta kortisonista vai "viihdevuosista", mutta yö oli todella kuuma ja peittoa ei tarvinnut, vaikka vieressäni oleva ilmanvaihtoräppänä oli auki. Bjakke tosin näytti nukkuvan hyvinkin suojattuna oman peittonsa alla.

Aamulla nautin toisen satsin kortisonikuurista, tein normaalit aamutoimet ja sitten suuntasimme siccon kanssa kohti syöpäklinikkaa kello yhdeksäksi. Tuota kortisonia syödään allergisten reaktioiden ja pahoinvoinnin estoon neljänä perättäisenä päivänä ja kuuri aloitetaan siis hoitoa edeltävänä iltana ja jatketaan minun tapauksessani niin, että tämän hoidon viimeiset kortisonit otan perjantaiaamuna. Tämän jälkeen minulle pitäisi kuuleman mukaan tulla totaalinen väsy, kun kortisonin vaikutus lakkaa.

Klinikalle päästyämme sairaanhoitaja ohjasi minut hoitohuoneeseen, kertoi tulevasta hoidosta sekä mahdollisista sivuvaikutuksista ja laittoi sitten kyynärvarteeni kanyylin ja toi minulle vielä kupillisen jääpaloja. Jääpaloja minun tuli napsia sytostaatin tippumisen ajan (n. 2 h)  kokoajan - tällä ehkäistään suun limakalvojen kuivumista ja -haavautumia. Lääkärin sytostaattimääräys ei ollut vielä aamulla tullut osastolle, joten sairaanhoitaja joutui tilaamaan sen erikseen HUS:n apteekista ja näin meillä oli hyvää aikaa käydä yhdessä läpi sekä tulevia että tämän päivän hoitoja.

Siinä, kun hoitajan kanssa juteltiin niin sicco kysyi, että kauanko tässä menee ja sairaanhoitaja kertoi, että kunhan se sytostaatti on tippunut ja keittosuolaa hieman perään huuhteluksi niin tämän päivän hoito olisi siinä. Minä, kun olin lukenut kotiläksyni tarkasti ihmettelin, että saamissani papereissa ainakin sanottiin, että tällä ensimmäisellä hoitokerralla päiväosastolla menee ainakin kuusi tuntia, kun tulen saamaan sekä doketakselin että herceptin-hoidon. No, sairaanhoitaja lähti sitten selvittämään asiaa ja kohta luokseni kiiruhti toinenkin sairaanhoitaja. Hän oli se sairaanhoitaja, jolta nuo kotiläksypaperit olin saanut ja jonka tapasin silloin 22.12.2011 syöpäklinikan lääkärin tapaamisen jälkeen. Nyt oli käynyt niin, että minun potilaskansioni olikin lääkärillä kotona, kun hän eilen iltasella soitteli minulle niistä ultraääni- ja luustokartoitustuloksista ja siellä ne olivat siis nytkin. Toisen lääkärin tehdessä tämän oman lääkärini ohjeiden mukaan tänä aamuna lääketilauksen siitä vain jäi puuttumaan se herceptin.

No, uutta lääketilausta HUS:n apteekkiin ja lääkkeen tuloa osastolle odotellessamme kävimme siccon kanssa alakerran kahvilassa kahvilla ja sämpylällä. Pienen välipalamme jälkeen palasimme takaisin hoitohuoneeseen ja heti kohta sairaanhoitaja tulikin laittamaan herceptinin tippumaan. Tämä lääke tippui puolitoista tuntia, jonka jälkeen tippui vielä hetken aikaa keittosuolaliuos ja sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin varttia yli kolme. Minkäänlaisia allergisiareaktioita en hoitojen aikana saanut ja olo oli muutenkin aivan ok - kortisoni ehkä hieman turvotti sormia ei muuta:)

Hoitaja kertoi myös, että jos kuume nyt hoitojen jälkeen nousee yli 38 asteeseen tulee minun samoin tein ottaa ja lähteä - ei saa jäädä odottelemaan edes aamuun - Jorvin päivystykseen ja kertoa heille saamastani syöpähoidosta, jonka jälkeen he osaavat jatkohoitaa minua. Kuume voi olla merkki tulehduksesta, johon sitten annetaan antibiootteja joko pillereinä tai pahimmassa tapauksessa suonensisäisesti, jolloin joutuu myös jäämään osastolle. Nyt, kun sain myös tuon herceptinin niin tämä ensimmäisen vuorokauden lämmönnousu ei aiheuta toimenpiteitä, koska tuo lääke itsessään saattaa aiheuttaa sitä. Lisäksi hoitaja kertoi, että hiukseni tulevat lähtemään noin kahden viikon kuluessa samoin saattaa käydä kulmakarvoilleni ja ripsilleni - ne kaikki kuitenkin kasvavat takaisin sitten joskus ja tulenhan minä saamaan sen peruukin ja silmäluomet on jo kestopigmentoitu -  joten ei hätiä mitiä!

Ensimmäinen hoitokerta syöpäklinikalla meni mielestäni ihan kivasti ja erityiskiitoksen annan sille omalle sairaanhoitajalleni, joka jaksoi kertoa asioista ja oli todella ystävällinen ja auttavainen, vaikka hänellä oli aikamoisen kiireinen työpäivä omalla osastollaan sekä siccolleni, joka kulkee mukanani --- olet minulle tärkeä ja rakas!

Luottavaisin mielin seuraavaa hoitokertaa odotellessa, joka onkin sitten 25.1.2012 ja sitä edeltävänä päivänä on taas lääkärin vastaanotto!

Ei kommentteja: