Varsinaiset syöpähoidot: leikkaus, sytostaatti- ja sädehoidot ovat minun kohdaltani nyt ohitse -toivottavasti lopullisesti. Herceptiniä minulle annetaan pitkän kaavan mukaan eli saan sitä vielä kaksitoista kertaa ja seuraavan kerran jo tulevana maanantaina. Laskeskelin, että herceptinin anto loppuu joskus tammikuun 2013 loppupuolella. Tässä välissä käyn muutamassa kuvauksessa ja lääkärissäkin.
Eilen oli viimeinen minulle määrätyistä kahdestakymmenestäviidestä sädehoitokerrasta. Hoidoissa kävin viitenä päivänä viikossa viiden viikon ajan, mutta täytyy sanoa, että tuo viisi viikkoa meni tosi nopsasti. Itse sädehoidoista ei minulle tullut kuin hieman ruskettunut iho siihen kohtaan johon säteitä annettiin, mutta muuten iho kesti hoidot tosi hyvin. Huomasin kyllä olevani normaalia väsyneempi, mutta en osaa sanoa johtuiko se hoidoista vai siitä että kroppa reagoi hassunkurisesti tähän helpompaan hoitoon vai vaan sairaalassa ramppaamisesta. Iso kiitos Sädehoitoklinikan henkilökunnalle - he olivat aina iloisia, auttavaisia ja todella mukavia koko hoitojaksoni ajan!!!
Tänään minulla oli varattu aika sädehoitolääkärin luokse ja kävin juttelemassa hänen kanssaan saamastani hoidosta ja tulevista kontrollikäynneistä. Lääkäri tutki minut ja sädetetyn rintani ja toivotti minut kirmaaamaan kesälaitumille:) Kiitos rakas siskoni Marjaana, kun taas olit taas tukena ja toisina korvina mukana vastaanotolla - sinusta on ollut suunnaton apu ja tuki tällä matkallani, joka on ollut myös sinulle ja lähiomaisilleni ja sukulaisilleni hyvinkin raskasta aikaa.
Nyt hoitojen päätyttyä totean, ettei tämä rintasyöpä hyvistä hoidoista ja paranemisprosenteista huolimatta ole mikään "ihan pikku juttu", josta selviää vain tuosta noin - sitä kun ei sairastuessaan kuitenkaan tiedä kuuluuko siihen 98 prosenttiin, joka selviää vai ei. Hoidot ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin todella rankkoja ja en edes pahimmalle vihamiehelleni toivoisi tätä tautia ja näitä kokemuksia, joita olen viime lokakuusta lähtien läpi käynyt, vaikka kaikki menikin mielestäni hieman helpommin kuin mitä osasin odottaa. Kyllä sitä on välillä itkeä tihustettu oikein kunnolla ja päästelty höyryjä oikein urakalla.
Nyt eletään päivä kerrallaan, nautitaan siitä mitä on ja uskotaan parempaan tulevaan:)
Kiitos sukulaiseni ja todelliset ystäväni, jotka olette minun kanssani tätä matkaa kulkeneet ja minua tukeneet - olette minulle tärkeitä ja rakkaita - kiitos että olette olemassa!
Eilen oli viimeinen minulle määrätyistä kahdestakymmenestäviidestä sädehoitokerrasta. Hoidoissa kävin viitenä päivänä viikossa viiden viikon ajan, mutta täytyy sanoa, että tuo viisi viikkoa meni tosi nopsasti. Itse sädehoidoista ei minulle tullut kuin hieman ruskettunut iho siihen kohtaan johon säteitä annettiin, mutta muuten iho kesti hoidot tosi hyvin. Huomasin kyllä olevani normaalia väsyneempi, mutta en osaa sanoa johtuiko se hoidoista vai siitä että kroppa reagoi hassunkurisesti tähän helpompaan hoitoon vai vaan sairaalassa ramppaamisesta. Iso kiitos Sädehoitoklinikan henkilökunnalle - he olivat aina iloisia, auttavaisia ja todella mukavia koko hoitojaksoni ajan!!!
Tänään minulla oli varattu aika sädehoitolääkärin luokse ja kävin juttelemassa hänen kanssaan saamastani hoidosta ja tulevista kontrollikäynneistä. Lääkäri tutki minut ja sädetetyn rintani ja toivotti minut kirmaaamaan kesälaitumille:) Kiitos rakas siskoni Marjaana, kun taas olit taas tukena ja toisina korvina mukana vastaanotolla - sinusta on ollut suunnaton apu ja tuki tällä matkallani, joka on ollut myös sinulle ja lähiomaisilleni ja sukulaisilleni hyvinkin raskasta aikaa.
Nyt hoitojen päätyttyä totean, ettei tämä rintasyöpä hyvistä hoidoista ja paranemisprosenteista huolimatta ole mikään "ihan pikku juttu", josta selviää vain tuosta noin - sitä kun ei sairastuessaan kuitenkaan tiedä kuuluuko siihen 98 prosenttiin, joka selviää vai ei. Hoidot ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin todella rankkoja ja en edes pahimmalle vihamiehelleni toivoisi tätä tautia ja näitä kokemuksia, joita olen viime lokakuusta lähtien läpi käynyt, vaikka kaikki menikin mielestäni hieman helpommin kuin mitä osasin odottaa. Kyllä sitä on välillä itkeä tihustettu oikein kunnolla ja päästelty höyryjä oikein urakalla.
Nyt eletään päivä kerrallaan, nautitaan siitä mitä on ja uskotaan parempaan tulevaan:)
Kiitos sukulaiseni ja todelliset ystäväni, jotka olette minun kanssani tätä matkaa kulkeneet ja minua tukeneet - olette minulle tärkeitä ja rakkaita - kiitos että olette olemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti