Sain maanantaina 24.9.2012 seitsemännen herceptin-satsini, jonka jälkeen menin takaisin töihin ja vointini oli ihan ok.
Hyvin meni myös tiistaipäivä, mutta illalla nukkumaan käydessä palelin ja tärisin kuin horkkatautinen niin, että hampaat kalisivat suussa. Niin kylmä oli, että palelin vaikka oli täkki päällä ja sen alla vielä fleecehuopa. Yö meni melko levottomasti, mutta pakko oli mennä keskiviikkoaamuna duuniin palkkoja laskemaan, jonka jälkeen tulin kotiin ja vietin loppupäivän vaakatasossa ja suurimman osan aikaa unten mailla. Torstai- ja perjantaiaamuina sama juttu kävin hoitamassa pakolliset hommat ja tulin sitten kotiin lepäilemään. Luulin, että olen saanut jonkin syyskuumeen, jonka uskoin menevän levolla ohi. Kuumetta mulla oli korkeimmillaan 39,5 ja kun normaalilämpöni on 36,5 niin täytyy sanoa, että olin todella rättiväsynyt ja voimat oli kateissa - hyvä että kättään jaksoi nostella. Viikonlopuksi mentiin kuitenkin mökille, mutta minä vietin sielläkin aikaani vaakatasossa maaten ja leväten.
Sunnuntai-iltana suihkuun mennessäni totesin, että leikatun puolen rinta on tulipunainen ja todella turvoksissa. Siinä sitä sitten ehti taas mielessä käydä vaikka mitä kauhukuvia. Olin aivan varma, että nyt on syöpä ryöstäytynyt valloilleen ja että se on nyt menoa - aina sitä uskoo siihen kaikkein pahimpaan tarjolla olevaan vaihtoehtoon - hautajaisetkin jo mielessä kävivät. Koskahan sitä oppii elämään ilman tuota pelkoa, koska se ei todellakaan ole kivaa. Mieheni kyllä yritti minua rauhoitella sanoen, että tulehtuneelta tuo rinta hänestä näyttää ja käski minun mennä heti seuraavana aamuna sitä näyttämään lääkärille.
No maanantaiaamuna menin Naistenklinikalle, koska ajattelin, että siellä osaavat ainakin ohjata minut johonkin jatkotutkimuksiin jos eivät siellä jo jotain avuksi vaivaan keksi. Pääsinkin onneksi minut leikanneen kirurgin katsottavaksi. Hän tyhjensi rinnasta sinne kertyneet nesteet n. 100 ml sekä huuhteli ontelon kortisonilla että vetyperoksidilla ja määräsi minulle antibioottikuurin sekä lähetti käymään labrakokeissa. Jo päivällä ensimmäisen antibiootin otettuani oloni alkoi parantua ja voimat palautua myös kuume jäi sille tielleen.
Kävin näyttämässä rintaa hänelle vielä keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona rinnasta punktoitiin pieni määrä nestettä, mutta perjantaina rintaa ei enää tarvinnut punktoida. Lääkäri arveli ettei rintaan enää jatkossa kerry nestettä - toivottavasti näin käy. Nyt rinta ainakin on imetty kuiviin - näyttää ihan ylikeitetyltä nakilta.
Maanantain verikokeissa CRP:ni oli 90 ja keskiviikon vastaava lukema 35, joten lääkkeet todellakin purevat tautiin ja nyt on olo tosi hyvä sekä mieli pirteä ja reipas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti