Talitintin poikanen

Perjantai-aamuna, kun tulin koirien kanssa aamutarpeilta takaisin sisälle huomasin, että ulko-ovemme edessä hiekalla oli pesästään tippunut pieni talitintinpoikanen. Suurin piirtein samassa kohtaa löytyi edellisenä päivänä pesästä tippuneet kaksi poikasta kuolleena, jotka mieheni korjasi pois. Tämä  pieni tilliäinen oli ihmeenkaupalla selvinnyt pudotuksestaan hengissä ja siinä se istua nökötti maassa yksin ja peloissaan. Enhän minä sitä siihen voinut jättää vaan...

Vein koirat kiiruusti sisälle ja päätin, että en jätä poikasta siihen maahan, vaan teen sille  jonkinmoisen pesän. Löysin sellasen kukkaistutukseen käytetyn laakean metalliastian, jonka pohjalle laittelin saniaisen lehtiä ja sammalta sekä vanusidettä lämpöä tuomaan ja pitämään. Hanskat kädessä sitten nostin tintin poikasen tekemääni varapesään ja laitoin sen maahan suurinpiirtein siihen kohtaan missä olikin, mutta saniaispensaan suojaan ettei kastuisi, jos vaikka päivällä sataisi. Poikasella oli jo vähän höyhenpeitettäkin, mutta sen silmät ei vielä olleet auki. Oli vain täynnään suurta nokkaa koko linnunpoikasen naama.

Keittiön ikkunasta sitten seurasin, kun sen vanhemmat vuorotellen kävivät sitä siinä pesässä ruokkimassa ja kyllä siitä poikasesta melkomoinen äänikin lähti. Päivän töiden jälkeen kotiin tultuani ilokseni huomasin, että poikanen oli edelleen hengissä ja vanhemmat sitä kävivät edelleen ruokkimassa.

Lähdimme mieheni ja koiruuksien kanssa viikonloppua mökille viettämään, joten nostin pesäastian pois maasta metallisen törpökän päälle ja laitoin koko hoidon ihan talon seinän vierelle niin ettei pesään menisi vettä. Mökille matkatessani toivoin tintinpoikasen selviävän vanhempiensa kanssa viikonlopusta. Naapurin rouva oli käynyt tarkistamassa tintin tilan poissa ollessamme moneen otteeseen ja laitteli minulle viestiä. Kun sunnuntaina aamupäivällä tultiin mökiltä oli pikku talitinpoikanen edelleen hengissä ja sen höyhenpeite oli mielestäni lisääntynyt ja näytti että se olisi hieman pulskistunutkin. Edelleen sen ahkerat vanhemmat käyvät sille ruokaa tuomassa ja seuraa pitämässä. Toivottavasti pieni talitintinpoikanen selviää ja kasvaa niin, että jonain päivänä lentää sille tekemästäni varapesästä - silloin tiedän tehneeni oikein, vaikka puutuinkin luonnon omaan kiertokulkuun!