Sisäharkat 3.5.2014 Hyvinkäällä

Käytiin Marjaanan & Sylvin & Kyöstin kanssa OnnenKoirassa Hyvinkäällä uimatreeneissä 3.5.2014. Tämä oli viides uintikertamme ja meillä sekä koirilla oli todelle hauskaa!

Tosi hienosti Sylvi ja Kyösti ovat oppineet uimaan - enää ei tarvittu uittajaakaan altaaseen mukaan.

Tässä kuvia "meidän saukoista", jotka tosissaan nauttivat uimisesta! Kaikki tämän uintitreenin kuvat löytyvät täältä.

 

Ulkoharkat 27.4.2014 Otalammella

Käytiin Otalammella 27.4.2014 Katin & Göstan, Liisan, Villen, Luumun, Manhiksen & Jäden sekä Marjaanan & Kullan ja Kyöstin kanssa treenailemassa. 

Kaikki treenin kuvat löytyvät täältä.

Ensin treenailtiin kaarrejuoksua wirlingillä.

Treenien pääteeksi otettiin vielä suoravetoja käsivieheellä.

Kiitos kaikille osallisille mukavasta iltapäivästä, Katille vetolaiteen lainasta ja Villelle vieheenvedosta.

Uimassa koiruuksien kanssa

Ollaan nyt kolme kertaa käyty koiruuksien kanssa Hyvinkäällä OnnenKoira Uimalassa uiskentelemassa. Alla muutama aiheeseen liittyvä video ja kuvalinkki.

Ensimmäinen uintikerta sattui talvilomaviikolle ja uimassa koiruuksista mukana olivat Sylvi, Kulta ja Kyösti.  Kukaan koirista ei ollut aikaisemmin uinut, mutta hienosti sujui kaikilta uiminen pelastusliivien ja allasohjaajan kanssa.

Tässä alla linkki ensimmäisen kerran uintikuviin:
http://sokovintin.1g.fi/kuvat/KUVAT+MUUT/2014.02.04+Lomalla+/IMG_5865.JPG

Myös toisella kerralla uitiin samalla kokoonpanolla allaohjaajan ja ensin liivien kanssa, mutta ajan loppupuolella heitettiin liivit pois Sylviltä ja Kyöstiltä ja onnistuihan se uiminen ilman liivejäkin mukavasti - itse asiassa koirat ottivat takajalat paremmin käyttöön, kuin ei ollut liiviä kannattelemassa.

Tänään uitiin kolmatta kertaa ja kokoonpanolla Geena, Sylvi ja Kyösti. Allasohjaaja oli tänäänkin mukana ja Geenalla liivit, koska se ei ollut ennen uinut. Sylvi ja Kyösti painelivat jo kun vanhat tekijät ilman liivejä.

Kyösti meni tänään veteen, jopa ilman hihnaa ja ui tosi kauniisti ja rauhallisesti altaan ympäri useampaan kertaan ja totteli käskyjä ja käsimerkkejä todella hienosti!

Kyllä on ollut kiva nähdä miten koirat nauttivat näistä uintireissuista ja reissun jälkeenhän on kotona todella rauhallinen koira. 

Niin kivaa se on koiruuksienkin mielestä, että harjoituksia jatketaan edelleen!

Elämää vuosikontrollien välillä

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa, mutta nyt tuli sellainen tunne, että on taas kirjoitettava.

Minulle jäi kaikkien hoitojen jälkeen (sytostaatit,sädehoidot ja pidennetty herceptinhoito) etäpesäke-epäily tuonne oikean lapaluun alareunan alle, joten minun pitää käydä puolivuosittain kontrolleissa syöpäklinikalla.

Tästä on omat hyvät puolensa, koska lisäkuvauksien ja verikokeiden vuoksi pääsen tapaamaan useammin hoitavaa lääkäriäni kuin ne potilaat, joilla ei etäpesäke-epäilyjä ole ja jotka tapaavat lääkärinsä noin joka toinen vuosi, mutta myös omat huonot puolensa, koska nämä kontrollit vaikuttavat sekä omaan sekä läheisteni ja työkavereideni elämään aikatavalla.

Kun puolivuotistarkastus lähenee alkaa oma mieli muuttua: pinna kiristyy, itkuherkkyys lisääntyy ja ajatuksiin hiipii se epäilys, että josko se syöpä siellä onkin lähtenyt uuteen kasvuun. Itseasiassa oma mieli on jo päätynyt siihen vaihtoehtoon, että näin on käynyt ja keho tuntee jopa kipua ja senkin kuinka se syöpäkasvain siellä kasvaa.

Tämä on tosi outoa, koska suurin osa tästä puolen vuoden väliajasta menee ihan hyvin ilman minkäänlaisia ajatuksia syövän uusimisesta ja mieli on reipas ja iloinen.  Tellu sanoikin mielestäni hyvin, kun joku oli häneltä kysynyt, että miten minä voin - että itseasiassa varmaan aika hyvin, koska en ollut puhunut sairaudestani pitkään aikaan. Tellu sanoikin minulle, että hän ei ota sairauttani puheeksi, mutta kuuntelee ja puhuu siitä silloin, kun minulla on siihen tarvetta ja tästä olen tosi kiitollinen Tellulle ja kaikille työkavereilleni, jotka ovat varmasti kyllästymisen asti jaksaneet näiden reilun kahden vuoden ajan kuunnella vuodatuksiani ja tukea minua.

Kun kokeet ja TT-kuvat on otettu, alkaa se pahin aika eli parin viikon odotus, että pääsee kuulemaan ne tulokset lääkärin luo. Näillä lääkärin vastaanotoilla on rakas sisareni Marjaana ollut mukana joka kerta ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Viime kerralla, jopa lääkäri kiitti Marjaanaa siitä, että hän on jaksanut käydä kanssani tämän pitkän ja Marjaanallekin raskaan matkan. On minulla kyllä maailman paras pikku-sisko!

Mutta sitten se tunne, kun lääkäri käy papereita läpi ja kertoo sinulle, että veriarvosi ovat loistavat, maksassa ei näy mitään muutoksia, myöskin etäpesäke-epäily on muuttumattomana paikoillaan - sitä tunnetta ei monikaan pysty edes kuvittelemaan - se on ihan omaa luokkaansa ja siinä samassa ne kaikki pelot, epäilyt ja tuntemukset kipuineen poistuvat ja painava kivi tippuu sydämeltä ja lähdet taas kulkemaan iloisin ja luottavaisin mielin elämääsi eteenpäin.

Marraskuun lääkärin vastaanotolla kysäisin lääkäriltä, että minkälaiset mahdollisuudet minulla olisi päästä imusolmuke siirtoleikkaukseen ja hän katsottuaan papereitani sanoi, että mahdollisuudet ovat hyvät ja hän laittaa lähetteen menemään ja samalla leikkauskerralla voitaisiin myös tehdä poistetun rinnankorjausleikkaus jos vaan minulle sopii. No parin kolmen viikon kuluttua sain postista kirjeen, jossa kerrottiin, että minulle on varattu aika Töölön sairaalan kirurgian poliklinikan plastiikkakirurgille 6. helmikuuta 2014. Tällä käynnillä käydään luultavasti läpi itse leikkausta ja päätetään tehdäänkö se vai ei. Jos leikkaukseen päädytään alkaa puolen vuoden leikkausjono-odotus.

Alla pari linkkiä aiheeseen liittyen - ei nuo toimenpiteet ihan pikku-juttuja ole:

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/arkisto/leikkaussalista_apua_unohdetulle_potilasryhmalle

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/arkisto/kuin_jyran_alla_kaynyt

Kiitos kaikille rakkailleni ja ystävilleni tuestanne ja avustanne - ne ovat olleet korvaamattoman tärkeitä!

Yritetään elää tässä hetkessä ja nauttia niistä jokaisesta - vaikka se joskus vaikeaa onkin!

Puuhastelua möksällä osa 2

Ja eihän ne hommat mökillä maalaushommiin loppuneet.

Porautettiin viime syksynä porakaivo, mutta kytkentöjä ja vesijohtoja ei vielä silloin tehty , joten niissä riitti puuhaa Bjakelle vielä moneksi illaksi, mutta valmista tuli ja vihdoin meillä tulee vesi porakaivosta putkia pitkin keittiöön ja saunaan.

Tänään aamulla kävin hakemassa Karkkilan Novalabista steriilin näytepullon, jonka täytin ohjeiden mukaan ja vein Novalabiin tutkittavaksi kotimatkalla.

Huomenna lupasivat soitetta jo veden bakteerituloksista, mutta radon ja muut tulokset saan vasta parin viikon kuluttua. Siihen asti juomavesi kulkee Espoosta mökille.

Paljon ollaan saatu aikaiseksi, mutta kyllä niitä hommia vielä silti riittää. Kiva katsella mitä on omin kätsin aikaiseksi saanut ja sitten joskus vain nauttia näkemästään. 

Puuhastelua möksällä osa 1

Töiden jälkeen keskiviikkona 12.6.2013  minulla alkoi loma. Marjaana tuli meille ja jätti autonsa Tonylle käyttöön, joten mentiin yhdellä kyydillä koiruuksien kanssa möksälle lomaa ja juhannusta viettämään.

Minuun iski muutosvimma, kun olin katsellut Huvila & Huussi ohjelmia. Halusin saada mökin värimaailmaa muutetuksi vaaleammaksi ja myöskin valoisammaksi, joten  eikun maaleja hankkiimaan ja muutostyöt käyntiin. Minä ja Marjaana maalattiin makuusoppi Tikkurilan Paneeliässän paneelilakalla (sävy tuomenkukka) ja mielestäni huoneesta tuli oikein valoisa ja hieno :)

Seuraavaksi siirryttiin pihalle maalauspuuhiin ja syntyihäin jälkeä sielläkin (Maalina oli Tikkurilan Valtti     Puuöljy Akva (sävy TVT 5074). Pihakalusteista tuli käsittelyn jälkeen kuin uudet.

Kyllä on kiva maalata tämän päivän maaleilla ja lakoilla, kun ohentaminen ja pensseleiden sekä itsensä pesu onnistuu ihan vain vedellä ja maalit eivät edes haise.

Mummo, Vaija ja Sedukin kävi meitä möksällä moikkaamassa. Kotiin lähtiessään Mummo ja Vaija ottivat Sylvin mukaansa Mäntsälään.

Talitintin poikanen

Perjantai-aamuna, kun tulin koirien kanssa aamutarpeilta takaisin sisälle huomasin, että ulko-ovemme edessä hiekalla oli pesästään tippunut pieni talitintinpoikanen. Suurin piirtein samassa kohtaa löytyi edellisenä päivänä pesästä tippuneet kaksi poikasta kuolleena, jotka mieheni korjasi pois. Tämä  pieni tilliäinen oli ihmeenkaupalla selvinnyt pudotuksestaan hengissä ja siinä se istua nökötti maassa yksin ja peloissaan. Enhän minä sitä siihen voinut jättää vaan...

Vein koirat kiiruusti sisälle ja päätin, että en jätä poikasta siihen maahan, vaan teen sille  jonkinmoisen pesän. Löysin sellasen kukkaistutukseen käytetyn laakean metalliastian, jonka pohjalle laittelin saniaisen lehtiä ja sammalta sekä vanusidettä lämpöä tuomaan ja pitämään. Hanskat kädessä sitten nostin tintin poikasen tekemääni varapesään ja laitoin sen maahan suurinpiirtein siihen kohtaan missä olikin, mutta saniaispensaan suojaan ettei kastuisi, jos vaikka päivällä sataisi. Poikasella oli jo vähän höyhenpeitettäkin, mutta sen silmät ei vielä olleet auki. Oli vain täynnään suurta nokkaa koko linnunpoikasen naama.

Keittiön ikkunasta sitten seurasin, kun sen vanhemmat vuorotellen kävivät sitä siinä pesässä ruokkimassa ja kyllä siitä poikasesta melkomoinen äänikin lähti. Päivän töiden jälkeen kotiin tultuani ilokseni huomasin, että poikanen oli edelleen hengissä ja vanhemmat sitä kävivät edelleen ruokkimassa.

Lähdimme mieheni ja koiruuksien kanssa viikonloppua mökille viettämään, joten nostin pesäastian pois maasta metallisen törpökän päälle ja laitoin koko hoidon ihan talon seinän vierelle niin ettei pesään menisi vettä. Mökille matkatessani toivoin tintinpoikasen selviävän vanhempiensa kanssa viikonlopusta. Naapurin rouva oli käynyt tarkistamassa tintin tilan poissa ollessamme moneen otteeseen ja laitteli minulle viestiä. Kun sunnuntaina aamupäivällä tultiin mökiltä oli pikku talitinpoikanen edelleen hengissä ja sen höyhenpeite oli mielestäni lisääntynyt ja näytti että se olisi hieman pulskistunutkin. Edelleen sen ahkerat vanhemmat käyvät sille ruokaa tuomassa ja seuraa pitämässä. Toivottavasti pieni talitintinpoikanen selviää ja kasvaa niin, että jonain päivänä lentää sille tekemästäni varapesästä - silloin tiedän tehneeni oikein, vaikka puutuinkin luonnon omaan kiertokulkuun!